39.
Tohtori Rabbelle.
Inari, 5 p:nä helmikuuta 1842.
Rakas veli!
— — — — — [Jouluaatosta, tulosta Inariin, käynnistä Karasjoella y.m. kerrottu monin paikoin samoilla lauseillakin, vaan yleensä lyhyemmin kuin edellisessä.]
Tämän kuun loppupuolella matkustamme Venäjän lappalaisten luo ja tulemme huhtikuun loppupuolella Kuolaan, missä odotan kirjettä Sinulta. Miten sananlaskujen painattaminen edistyy? "Suomi"-aikakauskirjaa varten en nyt lähetä mitään, mutta kylläkin Kuolasta, missä toivon saavani paremmin aikaa. Sitäpaitsi olen kirjoittanut tutkimuksen lapin verbeistä, niiden alkuperästä, murteis-erilaisuuksista ja vertaamisesta suomeen; tämän tutkimuksen olen aikonut antaa Tiedeseuralle ja olen Kuolasta lähettävä senkin, jos sellainen tutkimus sille voi kelvata, mistä tilaisuuden tarjoutuessa voisit kysyä Schultenin mielipidettä. — Ole hyvä ja anna myötäseuraava kirje Grotille. Voit lukea sen hänen luonaan, jos siinä muutamista seikoista olisin kirjoittanut hieman laveammin kuin näissä Sinulle lähettämissäni riveissä. Sano paljo terveisiä omaisillesi ja vie myöskin kunnioittava tervehdykseni kenraalitirehtörille. Fahlanderillekin Sinun tulee sanoa oikein paljo terveisiä. Miten hän nyt voi mielettömine elintapoineen?
40.
[Päiväkirjasta.]
Kuola, 28 p:nä [1842].
Erään kauppiaan luo, joka hiljan on ottanut itselleen vaimon Kieretistä, ja jonka nuorikko heti saavuttuaan uuteen kotiin oli saanut tuiman nivelkolotuksen, minua pyydettiin tautia parantamaan. Kävin siellä viikon päivät, useimpina päivinä kaksi kertaa, kun näet aina oltiin niin kohteliaita, että pyydettiin minut "tsajulle" tai kahville. Mutta kun tämä kuitenkin vei minulta liian paljon aikaa, ja he sitä paitsi olivat käyttäneet toistakin lääkäriä, nimittäin neitsyt Mariaa, jonka papit juhlakulkueessa olivat saapuville kantaneet, niin lakkasin käymästä niin usein. Eräänä päivänä en ollenkaan käynyt, ja muina päivinä kerran. Tuumittiin, että luultavasti olin suuttunut heihin — ja sen tähden minun taas täytyi ruveta käymään useammin. — Neitsyt Mariaa pidettiin talossa 4-5 päivää, ja alituisesti hänen edessään paloi kynttilä. Eilen 27 p:nä hänet saatettiin takaisin kirkkoon, ja hänelle oli, kuten oletan, annettu useita lahjoja. Mutta kun neitsyt Maria ei tehnyt hänelle mitään lääkkeitä, pidettiin tärkeänä että minä sen ohella kävin siellä koko ajan. Toiseen taloon, viskaalille, minua pyydettiin tulemaan hänen tytärtään katsomaan. Kieltäydyin menemästä, minkä vuoksi pian keksittiin se temppu, että minut eräänä iltana pyydettiin teelle taloon. Sitten kävin siellä jonkun kerran, mutta lakkasin, kun käyntini olivat tehottomat; tämä selitettiin siten, että olin suuttunut jostakin. Edellä mainitun vaimon (kierettiläisen) tauti tahdottiin kaikin mokomin johtaa noitumisesta, kun hänellä Kieretisaä oli ollut monta kosijaa, mutta oli mennyt vaimoksi Kuolan miehelle; ainoastaan yksi — kaznatshein [= "räntmästarin", rahastonhoitajan] rouva — oli samaa mieltä kuin minä, että tauti johtui kovasta vilustumisesta. Mutta olihan minulla niin lämmin koko matkalla tänne, sanoi nuori vaimo, mitenkä siis saatoin vilustua?