Asuinolot ikävät: kaksi huonetta, joissa lapset alituisesti juoksentelevat; sitä paitsi koko talon väki siellä juo teetänsä kaksi kertaa päivässä. Kello 9 tai 10 saa ensi kerran teetä, kello 1-3 päivällistä, kello 6-8 toisen kerran teetä, 8-10 illallista; — kahvia varojen ja tilaisuuden mukaan. — Meidän ensimäistä varastoamme emäntä nautitsi ja tarjoili, kunnes se loppui, eikä täältä tätä nykyä saa kahvia. Kuten muissakin pikkukaupungeissa ihmiset täälläkin elävät epäsovussa: gorodnitshij, munkki, vanhempi sosjedateli ja postinhoitaja muodostavat yhden seurapiirin; ispravnikka, tamozhnik, utshiteli, sudja [= maalais-poliisipäällikkö, tullinhoitaja, opettaja, tuomari] j.n.e. toisen. — Paras mies tuntuu ispravnikka olevan. Tohtori ylpeä? Gorodnitshij kopea. — Muuan sudjan sihteeri joutui arestiin ja alennettiin pisateliksi [kirjuriksi].
41.
[Päiväkirjasta.]
Kildin, 2 p:nä huhtikuuta [1842].
[Kuola, huhtikuussa 1842].
Kildin kahden peninkulman päässä Kuolasta. — Sama kieli kuin Maaselässä, Lävoserossa, Semiostrovissa. Notoserossa, Synjelissä [toisinaan: Syngel. Genetz'illä: Songel (lapiksi: Sunjel)], Muotkassa, Petsingassa, Paatsjoella on eri murre. — Sijaitsee ylänteiden välillä. Noin 10, 12, 15 perhekuntaa, joista viisi asuu puutuvissa; näissä on kussakin erityinen koppi oli karsina kattiloita sekä juomavettä varten. [Tästä eteenpäin nähtävästi Kuolassa kirjoitettu, ehkä eri kerroilla.] Tämän erottaa hirsi lattiasta, jona on hirsipalkkeja, mutta karsinassa ei ole lattiaa, 2, 3, 4 ikkunaa, matalat penkit, niin että selkä kärsii pahanpäiväisesti, kun niillä istuu. — Yöllä tuli sana, että kuvernööri aikoi tulla Kuolaan, minkä vuoksi Kildinin porot oli lähetettävä vastaan Kiitsaan. Toisilla vietiin kuolalaisten väkeä ja kalanpyydyksiä merelle, kun Kuolanlahti, mikä harvoin tapahtuu, maaliskuun keskivaiheilla sai päähänsä jäätyä. — Ainoastaan lapsia jätettiin kotia, minkä vuoksi palasimme. Parista kolmesta kalasta meiltä vaadittiin maksua rupla, ja kuitenkin meidän leivästä jäi heille vähän tähteitä. Ensin meidän oli vaikea saada yömajaa, mikä osaksi johtui siitä, että paljo kuolalaisia kalastajia oli majoittaunut mökkeihin. — Matka Kuolasta tapahtui siten, että joki jäi vasemmalle. — Oli silloin jo pimeä tuntureilla, kun poroni, joka kulki takimaisena, läksi toiseen suuntaan kulkemaan. Vasta hyvän ajan päästä huomasin sen. Suurta hätää minulla ei ollut, sillä yö ei ollut kylmä, ja joka tapauksessa minun olisi pitänyt osata joelle. Kuitenkin huusin, ja toiset, jotka olivat kuulleet huutoni, olivat pysähtyneet. He sanoivat vastanneensakkin, mutta vastatuulelta en ollut kuullut mitään, vaan luulin olevani yksikseni hylättynä, ehkäpä koko yöksi, sillä vaikka he olisivatkin alkaneet minua etsiä, ei jälkiä olisi näkynyt tuntureilla, missä mättäät ja muut paikat olivat paljaat ja missä muissa paikoin oli kova hanki. Päälle päätteeksi satoi lunta. — Jos tämä olisi sattunut esim. Synjelin ja Kuolan välillä, niin hätäni kenties olisi ollut suurempi, mutta nyt nousin ylös pulkasta, käänsin poron ja koetin, pitäen sen turpaa maata vasten, johtaa sitä takaisin siihen paikkaan, mistä se oli poikennut pois — niin hyvin kuin tämä pimeässä ja kovalla tunturilla saattoi tapahtua. Viimein se onnistuikin, ja saatuani poron oikealle tielle, pääsin helposti toisten luo. Nämä olivat odottaneet ja huudoilla ilmaisseet, missä olivat, vaikka siitä en mitään tietänyt, kun en ollut kuullut huutoa.
Kaikki kildinalaiset, paitsi lapset, puhuvat venättäkin ja kuolalaisten vakuutuksien mukaan muutamat niin hyvin, ettei heitä voi erottaa synnynnäisistä venäläisistä, — mikä ei ole kummallista, kun näitä pitkin talvea melkein joka päivä tapaa Kuolassa. — Muuan henkilö, joka oli oleskellut syrjäänien parissa, sanoi näiden ulkoapäin olevan suuresti lappalaisten näköisiä, mutta että samojeedit ulkomuodoltaan muistuttavat inkeriläisiä talonpoikia, — muita suomalaisia hän ei ollut nähnyt. — Inarin murre tuntuu kaikista muista olevan omintakeisinta, kun näet ne Venäjän lappalaismurteet, joita tähän asti olemme kuulleet, lähentelevät norjalaista murretta ja Utsjoen lappia. — Sen verta on varmaa, että jos olisi — — — [Jäänyt kesken.]
Tinaamattomat kupari- jopa rautakattilatkin.
Lakkiaan lappalainen usein pitää riippumassa niskassa, pakkasellakin.
Syngelistä oli muuan vaimokin liittynyt matkaseurueeseen vieden lasta Kuolaan ristittäväksi. Ilman mitään "pidätysporoa" hän lapsi sylissä ajoi jyrkimmistäkin mäistä sangen hyvin alas.
Kamala kortteeri Kuolassa. Meillä on kaksi kamaria, joista toista lämmitetään. Kaksi poikanulikkaa juoksentelee alinomaa sisällä hypistellen kaikkea, mitä käsiinsä saavat; heidän äitinsä puhuu ja huutaa niin, että korvia todella pakottaa. Viidestä naulasta kahvia lienemme juoneet viisitoista kertaa, eikä toista ole Kuolassa ostettavissa, niin että nyt olemme vallan ilman. — Talonväen tavaroita on sangen paljo meidän huoneessa, jota sen tähden alati käytetään varastohuoneena. — Joka päivä täytyy heidän kanssaan riidellä pellin sulkemisesta, ja kuitenkin he sen sulkevat niin että saa häkää. Kylminä aikoina saa aamuisin kauan aikaa kärsiä vilua, sillä joskus ei tehdä valkeata ennen kello 10:tä tai 11:ta. Samoin harvoin saa teetä kello 8, vaan se välistä lykkäytyy kello 11:en.