Kuola on pieni kaupunki vähän ylempänä Kuolan- ja Tuulomajokien yhtymäpaikkaa. Europan-Venäjän pohjoisin kaupunki? Nauriita kasvaa suuria, ja perunoita on muutamilla kananmunaa suurempia (ispravnikalla) — muuta vihantaa ei ole, heiniä vaan joen rannoilla. Lehmiä, lampaita, koiria, joilla kuljetetaan vettä ja halkoja — usein suuret kuormat, mutta mies auttaa mäissä. — Ylt'ympäri vuoria, korkeita. — Vallassäädyn seurapiiri: tohtori, gorodnitshij, sudja, ispravnikka, sosjedateli (2), utshiteli, podporytshik [aliluutnantti], tamozhnik, strjäptshij [viskaali], ljesnik [metsäherra], kaznatshej, postinjohtaja. — Ensin, ankara tarkastus, mutta ei ollut muuta vaarallista tavaraa kuin aljettu sikarilaatikko. Sen vähäisen määrän väkevää, joka meillä vielä oli jäljellä viimeisellä kyytivalillä, annoimme nim. lappalaisten juoda — tai oikeammin, he piilottivat sen lumeen, sillä näyttivät pelänneen, että oli kielletty vatsassaankin viemästä viinaa Kuolaan. — Joka päivä kekkerit, aina seuraavana aamuna päänsärkyä. — Pelataan. — Päivälliset kello 3. Kalapiiraita 3-4 eri lajia. Lihaa, liemiruokia. Leivoksia. Pari tuntia pöydän ääressä. — Sitten sauna 3;sta kopeekasta. — Kahvia. Teetä. Liköörejä ja nalifkoja sekä viinaa ynnä lihaa tai kalapiirakkaa pöydällä illaksi. — Pelinimitykset helpot oppia. Kuitenkin välistä erehdyin pahasti, kuten esim. kerran saneessani, että minulla oli ruutupeli, vaikka olikin patapeli, minulla kun näet oli vaan 7 pataa ja yksi huono ruutu pakassa. Vaikka erehdys oli niin ilmeinen, ei minun sallittu sitä korjata, vaan täytyi antaa kolmet sakot, jotka sitten kuitenkin supistettiin yhteen ainoaan. Tämän johdosta strjäptshij luuli, etten enää ollut lääkärikäynneillä hänen tyttärensä luona, kun muka olin siitä suuttunut. — Totia ei tarjottu useimmissa paikoin, luultavasti rommin puutteen vuoksi. Tupakankin puute on ilmeinen. — Tohtori osasi latinaa ja vähän saksaakin, gorodnitshij saksaa, utshitel hyvin vähän kumpaakin; sitäpaitsi muuan merikapteeni puhui norjaa ja lisäksi Ilja Romanovitsh. — Minkä vuoksi olemme täällä. — Monet ovat vaivanneet minua parannuskäynneillä. Toisten luona olen käynyt, toisten luona en.
Lotinapellossa, Vytegrassa, ja Bjelozersk'issa, 3-4 sataa henkeä kussakin puhuu tshuudin l. vepsänkieltä.
Joseph Boguslavl. Mesenin kihlakunnassa on syrjäänejä Olemskoin volostissa Vashka-joen varsilla kolmen sadan virstan päässä Mesenistä; Pytshkoin volostissa, 500 v.; Izhma-slobodassa tuhat (tai 900) v. Olemskoissa 150 sielua, Pytshkassa, 200-250, Izhmassa, 1000-2000. Vashka-joki laskee Meseniin. — Izhma on Tsiljmassa (kylmä). [Tarkoittanee nimen mahdollista johtumista suomalaisesta sanasta kylmä] — Kaikki lähellä Vologdan rajaa. —
* * * * *
Inarissa muutin pappilasta viikoksi erääseen lappalaismökkiin 3/4. Forster oli mukanani ja viimeisinä päivinä Schröderkin, niin että meillä oli jotenkin ahdasta, varsinkin kun, paitsi meitä ja itse talonväkeä, joita oli kokonaista viisi täysikasvuista henkilöä, lampaitakin siihen oli majoitettu. Talvityö on lappalaisilla sangen helppoa. Miesten työ näyttää pääasiallisesti olevan siinä, että ostavat poroja, keittävät ruokaa ja välistä menevät kappaleen matkaa metsään poroja siirtämään. Naiset kehräävät, kutovat, valmistavat nahkoja, ompelevat ja kuljettavat puita metsästä, sekä menevät poroja siirtämään, milloin miehet eivät sitä viitsi tehdä. — Pari kertaa syötiin, ensimäinen kerta kello 9 tai 10, toinen kerta illalla; tämä on pääateria. Lihaa ja kalaa sekä lientä, tehtyä ryyneistä, jauhoista tai petäjän sisäkuoresta.
Inarin lapin äänteet ovat vaikeita. Forsterin kieli taipui keskustelussa paremmin kuin minun, esim. lausuessaan sanaa akshu, jolloin saksalainen sch-äänne näyttää olevan hänellä apuna, samoin sanassa kuuhoeil, laitos, johon kehruukset ripustetaan värttinällä kehrättäessä. Vaikeimpia äänteitä on d, joka kuitenkin Inarissakin tuntuu yksinkertaistuvan t:ksi, esim. infinitiivin lopussa. — Inarin pappilassa meillä oli katekeetta Utsjoelta, mutta minä en olisi tahtonut olla hänen sijassaan, sillä me ahdistimme häntä kysymyksillämme vuorotellen, että hän välistä luuli tulevansa vallan päästään pyörälle. Ääntämisen oppimista varten luin ensin hänen kanssaan koko Piplian-historian ja aloitin sitten Renv[allin] sanakirjaa, saadakseni siinä oleville suomalaisille sanoille lappalaiset vastineet, mutta en ehtinyt siinä kahta kirjainta kauemmaksi päästä. Mutta Aulivuolen [nimi kirjoitettu kahdella tavalla] äijällä ja muilla sain, paitsi kieliopillisia seikkoja, Mat[euksen] 5, 6 ja 7 luvun Inarin murteelle käännetyiksi, sitäpaitsi joukon suomalaisia sananlaskuja ja muita puhetapoja. Ukko Haulivuoli [nimi kirjoitettu kahdella tavalla] tottui lopulla melkoisesti taivuttamaan lappalaisia verbejä ja nomineja, mutta piti sitä jotenkin rasittavana.
42.
Akademikko Sjögrenille.
Kuola, 23 p:nä maaliskuuta 1842.
Kuola, 4 p:nä huhtikuuta 1842.
Arvoisa Herra Kolleegineuvos!