Matkastamme Inariin ja Stockflethin luo Norjaan lienee maist. Castrén kirjoittanut, mitä siitä voisi olla sanottavaa. Inarissa viivyimme vielä pari viikkoa sen jälkeen kun hän kirjoitti kirjeensä Teille, Sieltä matkustimme Paatsjoen ja Sönnikylän (Syngel) kautta Kuolaan, missä nyt muutaman viikon olemme oleskelleet opiskellen venättä, jota taitamatta Venäjän-Lapissa ei ole helppo tulla toimeen. Käväisimme täältä lähimmässä lappalaiskylässä, Kildinissa, mutta emme siellä viipyneet kauan, kun sikäläiset lappalaiset tuntuvat olevan läheisen Kuolan hemmoittelemia, ja sitä paitsi vakuuttivat puhuvansa vallan samaa murretta mitä puhutaan Maaselässä (Imandran pohjoispäässä), minne nyt parin päivän kuluttua olemme aikoneet matkustaa. Syngelin ja Kildinin lappalaisten yhtäpitävien tiedonantojen mukaan Muotkan, Petsamon, Paatsjoen, Näytämön, Syngelin ja Notoseron lappalaiset puhuvat samaa murretta, huomaamatta itse mitään erilaisuutta, mutta toista yhteistä murretta puhuvat Kildinin, Voronesjkin, Lävoserskin, Semiostrofskin ja Maaselän pogostain lappalaiset. Jokostrofskin ja Akkalon eli Babinskin kielestä en tähän asti ole saanut muuta tietoa kuin että se eroaa Maaselän ja Kildinin kielestä; luultavasti se liittyy edelliseen murteeseen. Vielä vähemmän tiedän Turjan lappalaisten kielestä; liekköhän Venäjän lapin kolmas murre vai liittyneekö jompaankumpaan edellisistä. Mitä lapin murteisiin tulee, olon tätä nykyä saanut sen vakaumuksen, etteivät ne eroa toisistaan niin suuresti kuin Rask on kuvitellut. Jos olisi oikein perehtynyt johonkin murteeseen, voisi lyhyessä ajassa oppia toisen murteen omituisuudet ja sangen helposti tulla toimeen. Mitä olimme oppineet Norjan lappia, sillä saatoimme sekä Kildinissa että Syngelissä helpommissa asioissa tulla toimeen, ja meidän olisi ollut kahta helpompi, jos olisimme olleet oikein perehtyneet Norjan lappiin. Tuiki tärkeätä olisi suomalaisen kieliryhmän tutkimiselle se, että saataisiin Venäjän lapin murteet tarkoin tutkituiksi. Mutta siihen vaadittaisiin monivuotista työtä suomalaiseltakin, joka äidinkielensä vuoksi paremmin sopisi sellaisen tutkimuksen suorittamiseen kuin kukaan muu. Inarinkin murre vaatisi sellaista tutkiskelua, jos yleistä lapin kielioppia ja yleistä lapin sanakirjaa vastedes toivotaan aikaansaatavan.
Täältä matkustamme nyt Maaselkään, viivymme siellä jonkun viikon ja samoin Jokostrovissa tai myöskin Babinskassa. Sen jälkeen olemme aikoneet viimeisellä kelillä lähteä Oniegaan tapaamaan arkimandritta Venjaminia ja tutustumaan hänen samojeedilaisiin teoksiinsa.
Jos suinkin käy päinsä, pyydän nöyrimmästi Teitä Oniegaan lähettämään minulle jonkun kunnollisen venäläisen sanakirjan, mieluimmin sellaisen, missä johdannaiset ja yhdyssanat ovat mainittuina perussanojen ohella ja sanojen korko on merkittynä. En sentään haluaisi ranskalaisella, vaan saksalaisella tai latinaisella käännöksellä tai ainoastaan venäläisillä selityksillä varustettua. Sitä paitsi pyytäisin saada hyvän venäjän kieliopin ja jonkun kokoelman venäläisiä kansanlauluja. Pyytäisin vielä lisäksi, että Te suostuisitte vastaiseksi suorittamaan niistä maksun, sillä en edeltä voi tietää hintaa.
Täydellä kunnioituksella on minun kunnia edelleen olla
Teidän
nöyrin palvelijanne
Elias Lönnrot.
Jos Mateuksen evankeliumin syrjääniläinen käännös on saatavissa, pyydän sitäkin lähettämään Oniegaan. Karjalaista käännöstä, josta Gottlund Otavan II:ssa osassa antaa näytteitä, ei enää liene kirjakaupassa saatavissa.
Lnr.
43.
[Päiväkirjasta.]
Kuola, 5 p:nä huhtikuuta [1842].