Tänään tuli tuo karjalainen eukko ja kysyi, emmekö aikoneet ennen lähtöämme pitää Kuolan yleisölle vastakemuja; sanoi kuulleensa Kuolan herrain ihmetelleen, ettemme me olleet heitä koskaan kekkereihin pyytäneet, ja lisäsi, että emäntämme kyllä pitäisi huolta kestityksestä. Selitin ettemme aikoneet sitä tehdä, mutta että Kuolan herrat, jos halusivat, voivat saada vastakestityksensä Suomessa. Muuten luulen että koko kekkeri-tuuma oli enemmän emäntämme omaa keksintöä; toivoi näet siten saavansa tilaisuuden nylkeä meiltä lisämaksua, mihin hän koko täällä-olomme aikana oli osottanut suurta taipumusta. Vaatteidemme pesusta hän meiltä kiskoi yli varsinaisen maksun lähes 2 ruplaa, milloin milläkin nimellä, muka korjauspalkkiona, nappien ja nauhojen ompelemisesta sekä niiden ostamisesta. Kun vaatteet meille pestyinä tuotiin, ei voinut nähdä muuta kuin että neljä huonoa kilpikonnankuori-nappia oli ommeltu niihin, mutta sitä vastoin oli useita nauhoja revitty pois pesossa tai tahallaan jäljestäpäin. — Asuessani vuonna 1837 Filip Petrovitshin luona, vaihdoin emännän pyynnöstä hänen kanssaan saksia. Ne sakset, jotka häneltä sain, olivat kuitenkin luultavasti paremmat, sillä olen yhä sen jälkeen matkoilla käyttänyt niitä paperi- ja muunlaisina saksina, piipunperkaimena, tulipihteinä ja kynsiatuloina, eivätkä ne vieläkään ole kelvottomiksi käyneet. Sen vuoksi eräänä päivänä, kun sama emäntä oli meillä, näytin hänelle hänen entistä työkapinettaan ja kysyin, tunsiko hän sen. Hän ihmetteli, että minulla vielä oli tallessa samat sakset. Ja kun oletin, että hänen minulta saamansa sakset jo olivat pilalle kuluneet — sillä olin v. 1836 Kuusamon joulumarkkinoilla ne ostanut, joten ne eivät voineet olla parasta lajia — lahjoitin hänelle uuden uutukaiset, viime talvena Karasjoella ostamani sakset. Nykyinen emäntämme oli saapuvilla ja hänelle tuli hirveä hätä siitä, etten ollut hänelle tai hänen tyttärelleen mitään lahjoittanut. Selitin, että ensi kerralla, kun tulen Kuolaan, saatoin sen tehdä. — Eräänä päivänä minulle muuan kauppias lähetti palan kanverttia, jotta siitä olisin tehnyt, kuten tavallisesti pyydettiin, voidetta hänen vaimonsa luuvalon vaivaamalle jalalle. — Kun emäntämme näki tuon palan, hän pyysi minua antamaan siitä hänelle palasen ja rupesi hyvin itsepäiseksi, kun kieltäydyin. Kun sanoin, että se olisi varkautta ja suuri synti, hän ei ollenkaan tahtonut sitä ymmärtää — varma selitys siihen, minne meidän kahvimme oli joutunut.
44.
Tohtori Rabbelle.
Kemi, 2/14 toukokuuta, 1842.
Rakas veli!
Kiitos tervetulleesta kirjeestäsi, jonka Kuolaan saavuttuani sain, ja joka on ainoa, minkä Suomesta olen saanut aina sen jälkeen kuin sieltä viime syksynä läksin, jos jätän lukuunottamatta muutamat t:ri Ehrströmiltä ja varatuomari Cajanukselta Inariin tulleet terveiset. Kirjeesi oli päivätty 26 p:nä tammikuuta, ja aina siitä perin en ole mitään saanut tietää Helsingistä tai Kajaanista, Luultavasti olisimme Kuolaan saaneet tietoja, mutta kun eräs Sjögrenin kirje neuvoi meitä lähtemään arkimandritta Venjaminin luo Oniegaan samojeedin-opintojamme varten, tulimme ennen aikojamme lähteneiksi Kuolasta — kirjeiden puolesta ennen, ei suinkaan muun. — Lähtiessämme annoimme Kuolan postinhoitajalle toimeksi lähettää kaikki meille saapuvat kirjeet Oniegaan. mutta kelirikon ja muun vuoksi emme itse ole tulleet kauemmaksi kuin Kemiin. Mielikarvaudella olemme täällä katselleet kutakin tämän kautta matkustavaa postia, jossa hyvin on voinut olla meille kirjeitä, mutta josta emme kuitenkaan niitä ole saaneet, emme edes vilahdukselta nähneet. Sitäpaitsi olemme täällä kuulleet, että arkimandritta Venjamin nykyään oleskelee Arkangelissa, jonne siis muutaman päivän kuluttua täältä meritse lähdemme. Emmekä siis edes Oniegasta voi saada kirjeitämme postista, ellemme saa niitä Arkangeliin. Arkangelissa tulemme viipymään niin kauan, että sinne voimme saada kirjeen Helsingistä vastaukseksi tänä päivänä kirjoittamaamme kirjeeseen. Pyydän siis että muistaisit minua muutamilla riveillä ja sitäpaitsi kirjeeseen sulkisit 2-3 sataa ruplaa pankkiseteleitä, jotka matkan jatkamista varten lienevät tarpeen. Jos Suomen lehdissä on joitakin mieltäkiinnittäviä, Suomea, sanomalehtikiistoja y.m. koskevia kirjoituksia, niin voisit sulkea kirjekuoreen sellaisia numeroita, jos niitä erityisesti on saatavissa; niiden painosta lisääntyneet postikulut eivät kuitenkaan merkitse mitään verrattuina meidän ikäväämme saada kaikenlaisia tietoja kotimaasta. Liitän tähän "Suomi"-kirjaa varten kirjoituksen Bidrag till Finsha Språkets Grammatik [Lisiä suomen kielioppiin]; toisesta pitkähköstä kirjoituksesta: Resan ifrän Kola tili Kom [Matka Kuolasta Kemiin (= n:o 45 tässä osassa)] voit itse valita, mitä katsot mainittuun aikakauskirjaan sopivan. Ellei siitä sovi ottaa mitään, niin kaiketi Arkangelista lähetän jotakin muuta, ja mainitun matkakertomuksen voit siinä tapauksessa pitää omana varanasi. — Castrén on jotakin samantapaista kirjoitellessaan tullut kipeäksi. Ainakin hänellä on peräpukamia, ehkäpä sitäpaitsi hieman keripukin tapaistakin, sillä hän ei viiteen vuorokauteen ole syönyt juuri mitään; on kuitenkin välistä jalkeilla ja näyttää haluavan happamia ruokia. Minulla on kuitenkin hyvä syy toivoa, että tämä pahoinvointi pian on menevä ohi. Oma terveyteni on, Jumalan kiitos, ollut sangen hyvä koko ajan. Ilmoita minulle niinikään Arkangeliin, kuinka pitkälle Venäjän Historian painatus on edistynyt; olenhan velkapää toimittamaan sen Mehiläisen tilaajille. Tiedät, missä sisareni siellä Helsingissä elää; anna hänelle siis jotakin kannatusta minun laskuuni, hän lienee kyllä sen tarpeessa, kunnes lapset tulevat hieman vanhemmiksi. Postitunti kieltää minua jatkamasta tätä kirjettä muulla kuin pyytämällä sanomaan paljon terveisiä asianomaisille.
Tuus
Elias Lönnrot.
Arkangelista aikoinani ilmoitan Sinulle, minne sieltä käännymme.
45.
Kuolasta Kemiin,