Niiden varalle, jotka saattoivat vuokrata itselleen poron, oli lappalaisia kokoontunut kievaripaikkoihin kyyditsemisellä rahoja ansaitaksensa. Poron vaihdossa kului tavallisesti tuntikausia kyytimaksua tingittäessä. Kahdesta ruplasta, minkä summan lappalainen alussa vaati porosta, kun kyyditsisi Maaselästä 40 virstaa eteenpäin, murmanni tinki kyytirahat yhteen ruplaan tai ruplaan kahteenkymmeneen kopeekkaan, kelin mukaan, ensiksi viisaasti kyllä tarjottuaan lappalaiselle ainoastaan puolet siitä tai vielä vähemmin. Useimmat murmannit jättävät suuren postitien Kannanlahden ja Kuolan keskivälillä, Rasnovolokin kohdalla, lähtien siitä itäänpäin kulkemaan; ainoastaan vähempi osa tulee Kuolaan.
Toistakin mahtavaa, tähän asti historiassa tuntematonta kansanlajia kuulin Kuolassa ensi kerran mainittavan — filmanneja. Kun kartalta en löytänyt mitään Filmanniaa (eli Fillmanniaa), niin minun täytyi kuolalaisilta tiedustella tätä maata ja sen asukkaita, varsinkin kun nämä kummatkaan eivät vähintäkään näyttäneet olevan Murmanniaa ja murmanneja huonommat, joista minun oli onnistunut jo sitä ennen hankkia muutamia tietoja. Filmannit asuvat Filmannin rannikolla, joka on länteen Murmannin rannikosta, alkaen Norjan rajan tienoilta siitä, mihin viimemainittu päättyy ja ulottuen kauas ohi Nordkapista aina Hammerfestiin saakka ja kauemmaksikin. Heidän elintapansa kuuluvat olevan jotakuinkin samanlaiset kuin murmannien; päivät oleskelevat vesillä, ja yöt joko vesillä tai saunoissa ja mökeissä, joita on rakennettu meren lahtien rannalle, joko puusta tai turpeista. Miten viettävät talveaan, siitä en voinut saada mitään täydellisiä tietoja, mutta luultiin heidän suureksi osaksi katoavan syksyllä, kuten murmannit, joista talvella ei löydä jälkiäkään,
Murmanniassa puhutaan kieltä, joka suuresti on venäjän kaltaista, mutta filmanneilla kuuluu olevan oma kielensä, jonka nimi on kakspreck, eli kuten se kenties oikeammin on kirjoitettava: kakj-spreck (huom. kakj venäläisillä kirjaimilla, spreck saksalaisilla). Kun matkustin varta vasten kielitieteellisiä tutkimuksia tekemässä, iloitsin koko lailla löytäessäni tämän uuden kielen; kuka tietää, vaikka se kerran kielten parissa tulisi näyttelemään samaa osaa kuin sanskrit tätä nykyä. Niin paljo ainakin on varmaa, että se ei sisällä ainoastaan venäjän ja norjan, vaan myöskin suomen ja lapin kielten perusainekset. Kuolassa tapasimme muutamia, jotka puhuivat kakspreckia, ja vielä matkalla sieltä Kannanlahteen tapasimme Rasnovolokissa kaksi porvaria, joista toinen sanoi osaavansa norjaa; mutta vaikka ei sitä osannutkaan, puhui hän kahta paremmin kakspreckia. Mistä päin kuljet, kuului: Hårfra du fara; mikä on nimesi: kak du heta; kuinka monella porolla matkustat: hår manga ålenej du fara; jos haluat teevettä, niin keitän: du tjai vil hafva, tak ja koga; onko sinulla oma teekannu: sin tjainik du hafva j.n.e. Yllä mainitussa selonteossaan, Högström puhuu Huotsin-Lapissa esiintyvästä kielestä, jota sanoo porvarikieleksi (borgarmålet); se on kaikesta päättäen kakspreckin murre. Muuten kaksprecki ei kuulu olevan mitään erittäin vaikeata kieltä oppia. Kuolalaiset, jotka muutaman kuukauden kesällä ovat asuneet Pilmanniassa, puhuivat sitä sujuvasti. Sattuvimpia sanoja on sana da toistettuna (da, da). Jos kakspreckilainen ei ymmärrä sanaakaan siitä, mitä hänelle puhuu, hän sangen taitavasti pelastautuu pulastaan vastaamalla da, da. Kuinka suuri merkitys kakspreckilla monessa tapauksessa voi olla, saattavat muun muassa todistaa sanat filmanni ja murmanni, joiden johto on selvä niin pian kun osaa kakspreckia. Sillä ellei vastedes onnistu jollekulle etymologille selittää sanaa filmannit kreikan kielen avulla, missä tapauksessa se kumminkin olisi kirjoitettava philomanit, niin luulisin sen johtuvan kakspreckista ja merkitsevän Ruijan (Finmarkin) rannikkoasukkaita. Samoin sana murmannit on kakspreckilaista syntyperää ja merkitsee epäilemättä: meri (-?merelle-)matkustaja, ja tuo sana on sitten hajoitettu siten, että siitä on saatu venäläinen sana more, meri, ja lappalainen sana mannee, matkustaja.
Jos joku ehkä arvelee, että liian kauan olen käsitellyt kakspreckin kieltä, niin saan puolustautua sillä, etten filologina ole voinut vaan muutamalla sanalla mainita tähän asti vallan outoa kieltä; jos taas liian laveasti olen puhunut murmanneista ja filmanneista, niin muistettakoon että Kuolan porvarit, niiltä seudulta jotenkin äsken läksin, luultavasti eivät tunne muiden maapallon ihmisten eloa ja oloa kuin omaansa, murmannien ja filmannien, tai muita maita kuin Venäjän, Murmannian ja Filmannian.
Ruijan rannikko on etenkin meille suomalaisille merkillinen siitä, että siellä paitsi norjalaisia ja lappalaisia asuu noin neljätuhatta ihmistä, joiden äidinkieli on suomi, ja jotka luultavasti vielä kauan tulevat sen säilyttämään, jos kohta monet valistuneetkin norjalaiset papit innokkaasti koettavat saada heitä lukemaan norjaa. Kuinkahan monta vuosisataa maailman vielä tulee pysyä pystyssä, jotta ihminen edistyisi edes sen verran valistuksessa ja suvaitsevaisuudessa, että kyllä itse pitää omaa äidinkieltään kaikista paraana, mutta että myöntää kaikille muillekin oikeuden omaansa sinä pitää, ja ettei sekä pyynnöllä että pakolla koeta saada heitä vaihtamaan sitä toiseen. Ja erityisesti rohkenen kysyä norjalaisilta papeilta, miksi juuri samaan aikaan, kun mitä innokkaimmin hommataan välineitä lappalaisten uskonnonopetusta varten heidän äidinkielellään, suomalaisten suhteen seurataan vallan päinvastaista järjestelmää? Senkö vuoksi, että lappalaisia on enempää kuin kahta vertaa suurempi lukumäärä? Huono syy; sillä että heikommallekin tehtäköön oikeutta, sitä sekä laki että evankeliumi opettavat. Vai senkö vuoksi, ettei heidän itse tarvitse oppia suomea, kun jo ennestään on norja ja lappi? Sekin huono syy; sillä neljä tai kahdeksan sivistynyttä pappia kaiketi vähemmällä vaivannäöllä ja ajanhukalla oppii pakisemaan ja lukemaan vierasta kieltä, kuin neljä tuhatta sivistymätöntä rahvaan-henkilöä voi tehdä. Vai kaikuuko kenties norjankieli mieluisampana Herramme korviin kuin suomi? Mutta onhan Hän itse sanonut, että Hänen nimeänsä julistettakoon kaikille kansoille ja maailman kaikilla kielillä.
Mutta miksi pysähtyisin korkealla sivistysasteella olevaan Norjan papistoon, kun oman maamme lappalaisten uskonnonopetuksen suhteen kaikki nämä ja vielä useampia kysymyksiä saattaisi tehdä omalle papistollemme. Valitamme, tai ainakin meillä on valitettu sitä, että Ruotsin vallan aikana äidinkieltämme sorrettiin, ja kuitenkin, niin pian kun vapautus latinasta uskonpuhdistuksen kautta oli tapahtunut, joutuisasti hankittiin meidän rahvaalle sekä Raamattu että muutkin tarpeelliset uskonnonopetuskirjat suomen kielellä. Jos ei muun, niin ainakin kohtuuden vaatiman kiitollisuuden siitä, mikä on meidän omaksi osaksemme tullut, olisi pitänyt velvottaa meidät myöntämään lappalaisille sama oikeus. Mutta kaukana siitä, että niin olisi tapahtunut. Tässä seuraa lyhyt kronologinen esitys siitä, mitä tässä suhteessa on tehty. [Se, joka tästä seikasta haluaa saada lähempiä tietoja, katsokoon A.J. Sjögrenin kirjaa "Anteckningar om Församlingarna i Kemi-Lappmark. H:fors 1828", siv. 213-210 ja 368. 369. (Kirjoittajan huomautus).] Samaan aikaan jolloin ruotsalaiset ja tanskalaiset kirjoittivat lappalaisilleen hartauskirjoja heidän äidinkielellään, meillä kirjoitettiin rovastintarkastus-pöytäkirjoja, joista tässä tarjoamme otteen:
Vuonna 1746. Jo useimmat (lappalaiset) lukivat suomea, mutta muutamat lappiakin ja aivan harvat tanskaa… Suostuttiin siihen, että sielunpaimen suomen ohella käyttäisi lapin kieltä.
Vuonna 1752. Pöytäkirjassa on kieli jätetty mainitsematta ja puhutaan ainoastaan siitä ihanasta (?) ymmärtämyksestä, jota Inarin lappalaiset osottivat tehdessään selkoa kristinuskon-opinkappaieistaan.
Vuonna 1760. Piispa hyväksyi sen "hyvän asetuksen, että Utsjoella pantaisiin voimaan suomen kielen käyttäminen, ollen kieltä, jota jo useimmat käyttävät (?) ja jota kuitenkin kaikkien on naapuriensa kanssa suoritettavan kaupan ja kanssakäymisen takia ennen kaikkea pakko (?) oppia".
Vuonna 1765. Tarkastaja "huomasi aihetta olevan vakavasti muistuttaa sekä vanhempia että lapsia hankkimaan itselleen suurempaa taitoa suomen kielessä, ja että vanhempien tuli puhua suomea lasten kanssa".