Kiitos kirjeestäsi huhtikuun 9:nneltä päivältä; sain sen melkein täällä-oloni viimeisenä päivänä. Tulimme lähteneeksi Kuolasta, vastoin alkuperäistä suunnitelmaamme, jo huhtikuun alussa, ja matkustimme Kannanlahden ja Kemin kautta sekä Vienanmeren yli Arkangeliin, eli kuten tätä seutua täällä sanotaan, Arkangelskii. Syynä tähän aikaisempaan lähtöön oli eräs Sjögrenin kirje, joka neuvoi meille samojeedin kielen opettajaksi erään täällä asuvan venäläisen arkimandritan, Venjaminin. Tämä mies on pitkän aikaa ollut samojoedien lähetyssaarnaajana, on kirjoittanut samojeedin kieliopin ja sanakirjan ja kääntänyt samojeediksi neljä evankelistaa; kaikki tämä on vielä käsikirjoituksena. Hänen opettamisensa laita oli kuitenkin hieman niin ja näin, sillä hän näytti pelkäävän, että mahdollisesti saattaisimme varastaa häneltä kunnian siitä, että oli ollut tai oleva ensimäinen, joka julkaisi jotakin tuota tähän asti tutkimatonta kieltä koskevaa. Hän tahtoi sen tähden, että meidän piti allekirjoittaa pitkä sitoumus, joka oli estävä meidät toisille ihmisille suullisesti tai kirjallisesti siitä mitään ilmaisemasta, mutta sellaisiin tyhmyyksiin emme tahtoneet suostua, ja kahta vähemmällä syyllä, kun täällä kesälläkin asuu samojeedeja, joilta yhtä hyvin ja tarkemmin voi oppia sitä kieltä. Muuan heistä onkin melkein joka päivä käynyt Castrénin luona, ja häneltä Castrén on pannut kirjaan joukon samojeedilaisia sanoja ja muita kieltä koskevia seikkoja. Mutta mikäli siltä jo mainitulta arkimandritalta olen oppinut, samojeedien kieli niin suuresti eroaa suomesta, ettei minua ollenkaan hyödytä kauempaa opiskella sitä kieltä. Ei edes yksikään lukusanoista ollut suomen lukusanain kaltainen, ja melkein sama on kaiken muun laita. Jätän nyt siis koko samojeedin kielon, ja lähden täältä vepsäläisten luo, jotka asuvat Aunuksen kuvernementin etelä- ja Novgorodin kuvernementin pohjoisosassa. Siellä tulen viipymään myöhäiseen syksyyn asti, ehkäpä talvikelin tuloon, ja käyn syyskuun keskivaiheilla Lotinapellon postikonttorissa, missä muiden kirjeiden muassa toivon tapaavani muutaman rivin Sinultakin. Tämän paikkakunnan venäläinen nimi kuuluu: Ladejnoe Pole Olonetskoj gubernii. Sjögren kehotti minua jo toissa talvena (1841) tutkimaan heidän kieltänsä ja on näinäkin aikoina kehotustansa toistellut. Castrén on näinä päivinä varustellut itseään matkalle Penoin tienoilla asuvien Turjan lappalaisten luo, missä aikoo viipyä syyskuuhun ja silloin palata Arkangeliin, saadakseen lähempiä tietoja Siperian retkikunnasta ja toivomistaan matkarahoista. Hänkin lähtee tälle väliaikaiselle lappalaismatkalle Sjögrenin kehotuksesta. — Forster saavutti meidät vasta Inarin pappilassa, ja siellä taas erosimme hänestä puolentoista viikon yhdessäolon jälkeen; tästä ajasta allekirjoittanut hänen kanssaan vietti enemmän kuin puolet lappalaiskodassa, missä kahtema viimeisenä päivänä olimme leivättä; muuta ruokaa kuitenkin oli tarpeeksi. Hän matkusti toisen saksalaisen luonnontutkijan, t:ri Schraderin, kanssa Inarista Norjaan.

[Elias Lönnrot.]

51.

Tohtoreille Aspille ja Borgille Ouluun.

[Arkangeli, 26? 28 p:nä kesäkuuta 1842.]

Rakkaat Veljet!

Juuri alkaessani tätä kirjettä mieleeni johtui onnellinen ajatus, nimittäin jättää Avellanille kirjoittamani kirje avoimeksi ja pyytää Teitä ennen sen lähettämistä Kajaaniin sulkemaan se. Siten pääsen kirjoittamasta uudelleen 3-4 sivua joutavaa, sillä voitte lukea ne mainitusta kirjeestä. Rabbelle kirjoitin Kemistä jotenkin pitkän kirjeen kertoen matkastamme Kuolasta Kemiin, ja arvelen, että hän tavallisella alttiudellaan joko Morgonbladissa tai "Suomi"-kirjassa tarjoaa siitä annoksen yleisölle, jos kohta varsin vähän pidän siitä, että sellaisia juorujuttuja julkaistaan kuin esim. Sallan papin yhteydestä piikansa kanssa Morgonbladissa allekirjoittaneen Inarista lähettämässä kirjeessä joku aika sitten oli luettavana. Kuitenkaan en tahdo syyttää Rabbea tämän julkaisemisesta, sillä kirjoitin silloin kirjeitä muillekin Helsinkiin. Ja olipa muuten sen jutun laita miten tahansa, sillä eipä ollut minun vallassani tehdä hänestä mamsellia, tuskin neitsyttä tai emännöitsijää, sittenkuin hän niin surkeasti oli polttanut kahvimme, ettei se juuri kelvannut mihinkään. Kuitenkin meidän täytyi siihen tyytyä Inariin asti, missä Durchmanien luona tulimme kaikin puolin hyvin varustettuun taloon. Stockflethilta voitte sanoa kaupunkilaisillenne terveisiä. Lappalaistensakkin parissa hänellä Oulu ja Suomi olivat rakkaassa muistossa. Lappalaisille hän saarnasi Mooseksen lain koko voimalla tehden sen innolla, jota nyt enää harvoin meidän maassa tapaa. Hänen rouvansakkin oli onnellinen ja tyytyväinen, kuten luultavasti harvat meidän naisista moisissa oloissa olisivat. Tämä oli melkein ruhtinaallista, ensin oli aamiainen ja sen edellä kahvia, sitten teetä, päivällinen j.n.e., viinejä pöydässä. Ainoa, mitä vailla tämä — tai mikä ainakin puuttui tästä ruhtinaallisuudesta, oli ruokaryyppy ja thodium [toti] illalla. Stockflethista oli tullut sellainen antivodkisti [viinan vastustaja] ja antitodiaani [todin vastustaja] että saarnatuolistakin luki pitkät läksyt vakuuttaakseen jokaiselle, että nuo aineet olivat vahingollisia. Kuitenkin toivon, että hänen intonsa on asettuva, kun hän taas tulee Ouluun (ja Kajaaniin); eivätpä hänen saarnansa tehneet mitään vaikutusta minuunkaan, minulla näet paraikaa on totilasi edessäni ja juon siitä aimo kulauksen Teidän ja kohta sen jälkeen Suomen Lääkäriseuran julkaisujen terveydeksi toisen. Kolmatta seikkaa, nimittäin uutta obstruktsioni- — suokaa anteeksi — obduktsioni-säädöstä varten minun valitettavasti täytyy tehdä lasi lisää. Mutta se ei voi olla haitaksi, siitäkin syystä, että Castrén nyt tulee eroamaan (katsokaa Avellanin kirjettä) ja huomenna olen vallan yksin, minkä vuoksi mielestäni on parempi viettää huomispäivä kupariseppäin seurassa kuin vallan yksin. Pyydän mitä hartaimmin Teitä tervehtimään kaikkia tuttavia Oulussa. Ravanderin piippu on tänne saakka ollut minulla uskollisena kumppanina; täällä minun vaan täytyi korjauttaa kansihelat, jotka matkoilla ovat menneet rikki. Tällöin tapahtui se onnettomuus, että kultaseppä viilasi pois osan poron häntää ja sarvia sekä yhden leimamerkin kokonaan, ja huolimatta tästä vaivannäöstään hän oli niin kohtelias, ettei kiskonut minulta enempää kuin 2 ruplaa.

Veljenne
Elias Lönnrot.

52.

Tohtori Rabbelle.