Suuresti on viron kielen kehitystä ehkäissyt osaltaan myöskin maaorjuus, joka vasta noin kolme vuosikymmentä sitten loppui. Kaikki vapaampi yhteys kansan kesken sen kautta estyi, minkä vaoksi kieli eri, jopa naapuri-kartanoiden alueilla kehittyi erilaiseksi, näin muodostuneiden eroavaisuuksien koskaan pääsemättä sulautumaan yhteen. Niinpä tapaa usein eräitä muotoja ja päätteitä saman pitäjänkin eri kylissä erilaisina. Nyt kun korkeimmasti autuas keisari Aleksanteri poisti maaorjuuden Viron- ja Liivinmaasta, on syntynyt vapaampi keskusliike virolaisten kesken. Siitä ja varsinkin muutoista toisesta paikasta toiseen saattaa toivoa, että kansanomaiset erikoismuodostukset vastedes yhtäläistyvät. Nuoremmissa virolaisissa oppineissa onkin herännyt uusi halu tutkia ja kehittää kieltä, vaikka ei niin yleisesti, että siitä pian voisi toivoa jotakin tärkeätä. [Konseptissa sivulausetta: "vaikka — — — tärkeätä" ei ole.] {On vaan vahinko, että heiltä yleensä puuttuu aikaa tai etteivät tarpeeksi tunne kieltä voidakseen pian saattaa sen paremmalle kannalle.}
Virolaiset sananlaskut, arvoitukset, laulut ja sadut ovat suuresti suomalaisten kaltaiset, muutamat ovat melkein sana sanalta samat. Niitä voisi vielä kerätä melkoisesti, vaan luultavasti ei enää toisen miespolven eläissä, {mutta "Oppineiden Seuralla" ei ole varoja keräilijän kannattamiseen (sen rahasäästö viime vuodelta oli ainoastaan 123 rupl. 83 kop. hop.). Kuitenkin olisi nyt perin tärkeätä koota ne}, koska herrnhutilaiset ovat hyvin vihaisia siitä, että sellaista lorua pitää olla maailmassa ja soisivat niiden kaikki tyyni häviävän hiiteen, jonne ne luultavasti pian joutuvatkin. Vaikka olen jo haaskannut pari tiimaa tähän kirjeeseen, en malta sentään lopettaa esittämättä sinulle erästä virolaista runoa molempien kirjamurteiden mukaan; liitän siihen virolaisen ääntämistavan suomalaisilla kirjaimilla merkittynä. Sulkumerkkien sisällä olevia kirjaimia ei äännetä suorasanaisessa puheessa eikä uudemmassa runokielessä, vaan vanhoissa runoissa ne pitää olla täydennyksenä, koska nämä muuten tulevat runomitan puolesta ala-arvoisiksi, ja koska kansa itse ne lisää laulaessaan. {Ne osottavat, että viron kieli sillä ajalla, jolloin ne syntyivät, oli enemmän suomen kaltaista kuin nykyään:}
Tallinnan viroksi: Tarton viroksi:
Jo todi sõa sõnna(a), Jo todi sõa sõnna(a) vaenokeelt(a) kannetti(i); vainokeelt(a) kanneti(i); kes se toi sõa sõnuume, kes se toi sõa sõnnume, kes se kandis vaenokele? kes se kand(i) vainokele? hunt(i) toi sõa sõnnume, sussi toi sõa sõnnume, 5 karro kandis vaenokele. kahr(u) kand(i) vaenokele. Kes nüüd meist lähhäp sõdda(ie): Kes nüüd meist lähhep sõtta(he) kas lähhäb issa, vai lähhäb emma kas lähhep essä, vai lähhep emmä. vai mo ainus norem vend(a), vai mo ainus noremb vend(a), kõige norem, kõige körgem? kige noremb, kige körgemb? 10 {Kostsivad sõa vannemad, {Kosteva sõa vannoma, vastasivad vaenosaksad:} vastasiva vainoherra:} "Ei so issa, ei so emma, "Ei so essäi; ei so emmä, ei ka sinno norem vend(a); eggä sinno noremb velli; õddede sõdda(ie) minna, sõssarde sõtta(he) minna, 15 vendade koddo(ie) jäda". velle(e) kotto(he) jäiä." "Oi hullud sõa vannemmad, "Oi hullu sõa vannemba targad vaeno tallitajad! targa vaino tallitaja! mis teeb õdde sõas(se), mes teep sõssar sas(sa), värrvoke väe seas(se), värvoke väe seas(sa), 20 lindipea alla lippo? lindipeä alla lippo? kuleb püssi paukuvat(a), kulep püssi paukuvat(a) arvab linna langevat(a); arvap linna langevat(a); näeb mõega läigitavat, näep mõiga läigitävät, arvab pead(a) raiutavat." arvap peäd(ä) raggutavat." 25
{Lopun laulua voit saada, jos tahdot, kun tulen Kuopioon. Tämä alku äännettäisiin suomen oikeinkirjoituksen mukaan kuten alla olevat vasemmanpuolisen palstan sanat osottavat; oikeanpuolisessa on käännös.}
Tarton viro äännetään: Suomenkielinen käännös:
Jo tootii sõa sõnnaa, Jo tuotiin soan sana'a, vainokeeltä kannettii: vainokieltä kannettiin; kes se toi sõa sõnume, ken se toi soan sanaa, kes se kanti vainokeeltä? ken se kantoi vainokieltä? susi toi sõa sõnume susi toi soan sanoman, 5 kahru kanti vainokeele. karhu kantoi vainokielen. Kos nyyt meist lähep sõtahe, Kes nyt meistä lähtee sotaan, kas lähep esä, vai lähep emä, lähteekö isä, vai lähtee emä, vai mu ainus nooremb veli, vai mun ainoa nuorempi veli, kiike nooremb, kiike kõrkerap? kaiken nuorempi, kaikenkorkeempi? 10 {Kosteva sua vanema, {Kostivat soan vanhemmat, vastasiva vainoherra;} vastasivat vainoherrat;} "Ei su esä, ei su emä, "Ei sun isä, ei sun emä, eikä sinu nooremp veli; eikä sinun nuorempi veli; sõsarte sõtahe minna, sisarten sotaan mennä, 15 vellee kotohe jäiä." veljien kotia jäähä." "Oi hullu sõa vanemba. "Oi hullut soan vanhemmat, tarka vaino tallitaja! tarkat vainon valmistjat! mes teep sôsär sôassa, mitä tekee sisar soa&sa. värvoke väe seassa, varpuinen vRen seassa. 20 lintipää alla lipu? lentta-(rihma-)pää alla lipun? kuulep pyssi paukkuvata, kuulee pyssyn paukkuvan. arvap linna lankevata, arvaa linnan lankeevan: näep mõika läikittävät, näkee miekan läikkyvän, arvap päätä rakuttavat." arvaa päätä raivottavan." 25
Tästäkin lyhyestä pätkästä voit huomata, mitenkä paljon virolainen oikeinkirjoitus eroaa suomalaisesta. Kun sen saksalaiset keksijät eivät ole tienneet, että viron kieli kirjaimista voi muodostaa kolme eri sanaa: tuli, tulli, tuuli (jopa neljännenkin: tuulii), mistä saksa ainoastaan kaksi: tuli, tuuli, eivät he ottaneet virossakaan käytäntöön useampaa kuin nuo äsken mainitut kaksi merkitsemistapaa: {tuli, meidän tuuli, ja tulli, meidän tuli ja tulli.} Sen tähden ulkomaalainen ei koskaan voi olla varma siitä, että lukee virolaista tekstiä oikein, kun ll, mm, nn, rr, ss ääntyvät milloin kaksin-, milloin yksinkertaisina. Minna äännotään mina ("minä") tai minna ("mennä"), vallitsen äännetään joko valitsen ("valitsen") tai vallitsen ("vallitsen"). Laajemmalta en nyt ehdi tehdä selkoa viron kielen oikeinkirjoituksesta, mainitsenhan vaan, että siinä on vokaali õ, joka on meidän o:n ja ö:n välinen äänne, ja että vokaalin alla oleva piste merkitsee sitä, että souraava konsonantti äännetään pehmeästi, esim. oi äännetään ojl tai olj. ["Saimassa" õ:n asemessa on ö, ääntiönmerkin alisia pisteitä ei ole siinä myöskään otettu huomioon.]
{Miggä le minnusta nähtu kugga kumma katsotuna kuin ei naitu naburihin ottetu ommile maile omman kukkon kuluvile 5 omman pihhan rikkasile omman pellon peentarele omman saunan lämbimiie? Lekö nähtu äiä sövan äia sövan äia jovan 10 vai vikon virruneheui vetiin maile verahile oudo paigoile ottetiin parremb ois ommala mala jua vettä roppehesta 15 kuin on mala verahala jua tohista olluta.}
[Käsikirj:ssa tämä runo on samalla palstalla kokonaan, josta päättäen rinnalle oli muuta ajateltu.]