Metän ehtoisa emäntä,
Metän kultanen Kuningas!
Tule nyt kullat ottamahan,
Hopeat walihtemahan.
Lempi liinasi lewitä
Alla minun kultieni;
Kullan maahan tippumata,
Hopean riwestymätä.
Mull' on kullat kuunikuset,
Toiset päiwän selkeämmät,
Kolmannet iänikuset,
Isäni soasta[50] saamat,
Wetämät Wenäeheltä,[51]
Taluttamat tappelosta
Alta Riian riitelemät.
Minun kultani kuluwat,
Hopeani hoikeneepi;
Sinun on kullat karwasemmat,
Minun on kullat kirkkahammat.
Sanat jotka luetaan Karhulle (Kontiolle, Oholle) kuin karja kewäällä ensimmäisen kerran lasketaan laitumelle.
Missä Ohto synnytetty,
Messikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päiwän,
Otawaisten olkapäillä.
Sielt' on maahan laskettuna
Kultasessa kätkyessä,
Witjoissa hopeisissa.
Ohtoseni ainoseni,
Mesikämmen kaunoseni!
Älä sorra sontareittä,
Kaaha[52] maion kantajoa;
Kun sä kuulet karjan kellon,
Helkkäwän hewosen kellon,
Hiwo hietahan nenäsi,
Tunkee pääsi turpeesehen;
Tai kule siikana siwute,
Wetelete wein[53] kalana
Minun ruokaruohoistani,
Minun henkiheinistäni.
O Ukko ylinen herra,
Mies on wanha taiwahinen!
Pane panta pihlajainen,
Ympäri nenän nykyrän;
Jos ei pihlaja pitäne,
Niin sä rauasta rakenna.
Wai jos rauan ratkaseepi,
Ja wielä mennee wioille,
Suuhunsa tulinen tulppa,
Lemmon lukko leuwoillensa.
Metän Ukko hallaparta,
Metän kuuluisa kuningas!
Kätke koirasi kolohon,
Rakkisi rapaja kiinni,
Ite ilmonen Jumala,
Tuonne taiwojen takanen!
Kuin katot katoksen alla,
Niin kato katottomassa;
Kuin sä hoitat huonehessa,
Niin sä hoita hongikossa.
Käärmeen lumoussanat.
Matoseni, mammoseni,
Maan siika, siliä siika,
Kulon kultasen alanen,
Lehen[54] lemmen juurehinen,
Letti raunion alanen,
Kieppi kannon juurehinen!
Sykerräte[55] sykkyrähän,
Käperräte käppyrähän;
Käyppäs tällen kämmenelle,
Tälle sormellen sowite.
Sule suusi, peitä pääsi,
Kätke kielesi käpeä.
Willa suusi, willa pääsi,
Willaset sinun wihasi,
Willanen sinä itekkin.
Tunkee pääsi turpeesehen,
Mätä pääsi mättääsehen;
Jospa tuolta pääsi nostat,
Ukko pääsi särkeääpi
Pilwillä pisaroilla,
Rakehilla rautasilla.
Hylkeen synty.
Wähä Wäini Maunin poika
Teki tieolla wenettä,
Laitto purtta laulamalla.
Sai wenonen walmihiksi.
Sen katto kalan ketulla,
Sorti sorwan suomuksilla,
Hyyti hylkehen talilla.
Souteleepi, jouteleepi
Ympäri Newan jokia
Newan nientä kierteleepi.
Huuti Huiko niemen päästä,
Määkäsi mäen takanen:
"Kenen on wene wesillä,
Kenen laiwa lainehilla?"
"Wene wanhan Wäinämöisen
Tuulen wirkka, Turjan wilkka,
Wetonen wenehen wilkka."
Mies on nouseepi merestä,
Aallosta ylenteleikse,
Meren luotoin lukia,
Ween[56] kaloin kahtelia.
Kuus on kukkoa käessä,[57]
Kuus' kunni[58] kukan nenässä;
Kaikk' on täynnä raaniloita,
Siit' on hyyty hylkeheksi.
Jos olet pahoa tehnyt,
Tule työsi tuntemahan;
Wie pois wihasi tästä
Keltasihin keuhkoisi,
Makeihin maksoisi,
Saata sappisi sisälle;
Muuta wiinaksi wihasi,
Maioksi[59] pahat makusi.
Kosia.
Lenti kokko koilta ilman,
Hawukkainen halki taiwaan;
Siipi taiwoa tapasi,
Toinen wettä wiepraeli.
Liitteleikse, laatteleikse[60]
Liitti miesten linnan päälle,
Nokalla kolisteleepi.
"Miesten linna rautakatto,
Ei tähän sisälle pääse."
Kokko lenti koilta ilman,
Hawukkainen halki taiwaan;
Siipi taiwoa tapasi,
Toinen wettä wiepraeli;
Kahteleikse, käänteleikse,
Liitteleikse, laatteleikse,
Liitti naisten linnan päälle,
Nokalla kolisteleepi.
"Naisten linna waskikatto,
Ei tähän sisälle pääse."
Lenti kokko koilta ilman,
Hawukkainen halki taiwaan;
Siipi taiwoa tapasi,
Toinen wettä wiepraeli;
Kahteleikse, käänteleikse,
Liitteleikse, laatteleikse,
Liitti neien linnan päälle,
Neien linna liinakatto.
Nokalla kolisteleepi,
Jo tähän pääsi sisälle.
Kuin sitte sisälle pääsi,
Kahteleikse, käänteleikse,
Kuk' on hienoin höyheniltä,
Kuka sulilta sulowin,
Senpä kokko kopristaapi,
Hawukkainen haiwertaapi;
Jok' on kaunis kaswoiltansa,
Sekä warrelta walittu.
"Mistäs tiesit terholainen,
Osmolainen tien osasit,
Tämän neion[61] nousewaksi,
Wasta kaswawan kanasen?"
"Siitä tiesin terholainen,
Osmolainen tien osasin,
Isosi hywältä kuulu;
Kuulu kullalta mereltä,
Hopehilta lainehilta;
Emosi hywältä kuulu;
Syötti wierahat wälehen,
Nosti leiwät leppehesti."
Lemmen nosto.