Miks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä?— Siks' ei soita suu soria, Eikä kieli keikellehä, Kun on poissa kultaseni, Muilla mailla marjaseni, Valkia vaeltamassa, Armas maita astumassa; Huuhalla ei oo' huomenkoite, Peroksella pesty litsa.
Tulisko huuhalle huomenkoite, Perokselle pesty litsa, Se ois kukan kupua myöten, Ja vaklon vatsoa myöten; Sitte suuni soitteleisi, Kieli keikellehteleisi— Saisi suu sulosanoja, Kieli kelpo keiketystä.
41. Ääni ei kuulu kullalleni.
Enpä laula laitoissani, Enkä soita surkeissani, Kieroissani en kisoa, En ilotse inhuissani. Mitäpä tuosta, jos ma laulan, Tahi tuosta, jos ma soitan, Jos laulan jokahi lakson, Joka kummun kukkuelen, Soitan soien rannikoilla, Kujertelen kuusikoissa; Suotta suutani kulutan, Suotta säätelen sanoja— Ääni ei kuulu kullalleni, Armahalleni kujerrus. On mua kuuset kuulemassa, Oppimassa hongan oksat; Kuuset kutsui kullaksensa, Lepät lemmeksi saneli, Suopetäjät sorsaksensa, Ahokoivut armahaksi. Enmä kuuselle kumarra, Petäjälle päätä käännä, En anna lepälle suuta, Kättä en koivulle kokota; Vaan kun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Sille suun-anto sopisi, Päätä käänteä päteisi, Kättä lyöä kelpoaisi. Sill' on suu sulasta voista, Hunajasta huulta kaksi, Parta sulkusta suettu, Leuan-alus liessingistä; Sill' on päivä silmissänsä, Sillä kuuhut kulmaluilla, Tähet taivon hartehilla, Olkapäillänsä otavat. Se on armas astunnalta, Ylen jasnoinen jalalta; Maksaisin tuhat tulosta, Astunnasta aikasumman, Jalansiirroltä sinikön, Punaisen jalan polulta.
42. Etäällä minun omani.
Ei mun lauloa pitäisi, Ei ilota ensinkänä, Minun on kulta kulkemassa, Minun vello vieremässä, Minun armas astumassa, Valkia vaeltamassa. Etäällä minun omani, Maalla muulla marjaseni, Mies pieni kiherätukka, Matalainen saapasjalka, Kymmenen kylän ylitse, Sa'an taipaleen takana;
Tuuli ei päivässä tulisi, Lintu ei lentäisi kahessa. Tuuli kyllinki tulevi, Linnut kanssa lentelevät, Mie en tunne tuulen mieltä, Tuulen mieltä, linnun kieltä; Vaan kun tuttuni tulisi, Ennennähtyni näkyisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jalan nuoren nousennasta, Sukan mustan muikunnasta, Käymästä kepiän kengän, Helman hienon hiipsinnästä. Virstan vastahan menisin, Virstan kahen kaapsahtaisin, Aitoja alentamahan, Siltoja siventämähän, Veräjiä aukomahan, Porttiloita purkomahan. Sitte kättä käppäjäisin, Jos ois käärme kämmenpäässä; Suuta kanssa suikkoaisin, Jos ois suu suen veressä; Kiini kaulahan kapuisin, Jos ois kaima kauluksessa; Vielä vierehen viruisin, Jos ois vierus verta täynnä.
43. Kun mun kultani tulisi.
Kun mun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jos ois vielä virstan päässä, Tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Kipunoina kiiättäisin, Liekkinä lehauttaisin; Vierten vierehen menisin, Supostellen suun etehen. Tok mie kättä käpseäisin, Vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta täynnä. Vaanp' ei ole kullallani, Ei ole suu suen veressä, Käet käärmehen talissa, Kaula kalman tarttumissa; Suu on rasvasta sulasta, Huulet kun hunajameestä, Käet kultaiset, koriat, Kaula kun kanarvan varsi.
44. Oisko linnun lentoneuot.