Haaroista.
Vastakkaisia (rami oppositi, motsatta), ovat haarat, kun ovat
vastapäätä, toinen toisella, toinen toisella puolella vartta.
vuorottaisia (r. alterni, skiftevisa), kun lähtevät varren ympäriltä
toinen toistansa ylempätä.
ristikkäisiä (r. brachiati, armgreniga), ristittäin vastakkaisia.
kahtaallisia l. kahdappäisiä (r. distichi, tvåsidiga), juurillansa
ympäri vartta, mutta päillänsä ei kun kahta suuntaa.
härkiläisiä (r. verticillati, kranssittande), kun kolme tahi
useampaa haaraa lähtee yhtä korkealta kuki suunnallensa.
erinäisiä (r. sparsi, strödda l. aflägsnade), kun haarat lähtevät
sieltä täältä kierteisesti ympäri vartta.
harvinaisia (r. remoti, åtskiljda), kauvempana toisistaan.
lähinäisiä (r. conferti l. approximati, tättsittande), tiheässä
ja liketysten.
sisäpäisiä (r. coarctati, hopträngda), kun latvoillaan kääntyvät
vartta vasten.
tasalatvaisia (r. fastigiati, jemntoppade), kun eri paikoista
lähteneitten haarain latvat ovat yhtä korkealla, jolloin myös
itseä vartta sanotaan tasalatvaiseksi.
vitsamaisia (r. virgati, vidjelika), kun ovat hoikkia, pitkiä ja
melkein haarattomia.
pystönäisiä (r. erecti, upprätta), kun nousevat ylös melkein vartta
seuraten.
ulostyvisiä (r. parallelo-patentes, frånstående), alusta ulospäisiä,
sitte pystönäisiä.
varsimyötäisiä (r. adpressi, tilltryckta), tyvestä alkain vartta
myöten kasvavia.
siirottavia (r. patentes, utstående), ylöspäisiä soukalla
varsihangalla eli kulmalla.
ulospäisiä (r. divergentes l. horizontales, utböjda), kun seisoa
sojottavat suoraan varresta ulos. Toisia latinalaisia nimityksiä
semmoisille haaroille ovat divaricati ja patentissimi.
leveneviä l. ulottavia (r. diffusi, utspridda), y.k. ed. tahi
vähän ylöspäisiä.
alaskaarevia (r. deflexi, nedböjda), kaaressa alaspäin.
alaspäisiä (r. reflexi l. refracti, tillbakaböjda), kun enemmin
eli vähemmin kääntyvät alaspäin vartta vasten.
taaspäisiä (r. retroflexi, återböjda), mutkitellen alaspäin
kääntyneitä.
rippuvia (r. penduli, hängande), kun ovat velttoja ja suoraan
alaspäin.
haarahanka (ala, grenvinkel l. grenveck) on haaran ja varren
välikulma.
haarahankainen (alaris), haarahangassa oleva.
Erilaatuisia haaroja ovat:
lonkero (sarmentum, örtrefva), aluslehden hangasta lähtevä, maata
myöten kulkeva, lehdetön, usein koukeroinen hyötöhaara, joka
päästänsä kasvattaa lehtejä ja uusia juuria.
rönsy (stolo l. flagellum, grenskott), aluslehden hangasta lähtevä,
maasta kohoamaton lehdekäs haara, joka alapuoleltansa paikoittain
työntää juuria maahan ja päästänsä lehtejä, välistä kukkiaki.
kasvanto (turio, årsskott), itsekunki haaran tahi varren vuotuinen
lisä.
ora (spina, torn), kesken kasvettunut jäykkä oksan käperö kovalla,
pistävällä päällä. Jos on vaan yksi kärki oralla, sanotaan sitä
yhtenäiseksi l. yksikärkiseksi (sp. simplex, enkel), muuten
haarapäiseksi (sp. divisa, delad). Orilla varustettua vartta
sanotaan oraiseksi (c. spinosus, tornbärande), ja varulliseksi
(armatus, beväpnad) mainitaan yhteisesti kasviosaa, jolla on oria,
piikkejä tahi poltinsukia, varuttomaksi (inermis, obeväpnad)
sitä, jolla niitä ei ole. Orat samoin kuin muutki oksat lähtevät
varren puuaineesta, piikit (aculei, taggar) ainoastaan kuoresta.
kärhi (cirrhus, klänge), rihmamainen ja usein kierteinen oksan
pidennys, jolla kasvi tarttuu muihin aineisiin. Vartta, jolla on
semmoisia, sanotaan kärhiseksi (cirrhosus, klängegrenig).
Toisinaan kärhet lähtevät lehden ruodista tahi keskisuonesta,
välistä kukkaperästäki. Kärhet ovat tavallisesti yhtenäisiä,
välistä haaroviaki (c. ramosi, greniga).
Lehdeistä.
sirkkalehdet (cotyledones, hjertblad), ensimmäiset itulehdet.
aluslehdet (folia radicalia, rotblad), jotka lähtevät varren
alimmaisesta päästä juuren niskassa.
varsilehdet (f. caulina, stjelkblad), varresta lähtevät.
haaralehdet, oksalehdet (f. ramea, grenblad), haaroista tahi
oksista.
kukkalehdet (f. floralia, blomblad), jotka ovat lähellä kukkia.
Vähän erilaatuisia ovat perälehdet.
lehtihanka (axillum, bladveck), lehden ja varren välikulma.
lehtihankainen (axillaris), lehtihangassa oleva.
lehtiruoti l. ruoti (petiolus, bladskaft), se osa, joka yhdistää
emälehden ja varren.
emälehti (lamina l. limbus, bladskifva), lehden lapa eli levy.
lehden päälystä (pagina superior, öfra sida), se puoli, joka
varsimyötäisissä lehdeissä on vartta vasten.
lehden alusta (pagina inferior, undra sida), joka on vastapäin
päälystää, nurja puoli.
lehden kanta (basis folii, bladbas), emälehden varren tahi ruodin
puolinen laita.
lehden pää (apex folii, bladspets), kantaa vastapäinen laita.
lehden laita (margo, bladkant), ympärys, reuna, ääri eli syrjä.
Tavallisia ruodin erotuksia ovat liereä, sivupuoli, kolmikulmainen, litteä, litteähkä, pullakka j.n.e.
kupuva (petiolus ventricosus, bukig), keskeltä tursea eli pöyheä. tuppimainen (p. vaginans, slidformig), kun ruoti on varren puolelta laajennut ja tupenmoisesti varren ympäri kääriytynyt. sulitettu (p. alatus, vingad), kahdella lehtimäisellä syrjällä. kärhikäs (p. cirrhiferus, klängebärande), kärheksi jatkuva. lehdentö (phyllodium, bladlikt bladskaft), lehtimäisesti laajennut ruoti puuttuvalla emälehdellä. ruodikas (fol. petiolatum, skaftadt blad), jolla on ruoti. Tuppimaisilla lehdeillä (folia vaginantia, slidomfattande blad) on tuppi (vagina, slida), joko halkinainen (v. fissa l. divisa, öppen l. klufven), taikka kokonainen (v. integra l. indivisa, hel). Jos tuppi muuttuu lehdeksi, sanotaan sitä lehdestäväksi (v. foliifera, bladbärande), muuten lehdestymättömäksi (v. aphylla, bladlös). ruoditon (fol. sessile, oskaftad), kun emälehti on suorastaan varressa kiinni. johteinen (f. decurrens, nedlöpande), kun lehti kannastaan jatkuu ja juoksee vartta myöten alas seuraavaan lehteen asti. puolijohteinen (f. semidecurrens, halftnedlöpande), kun juoksee vaan puoliväliin. sepokantainen (f. amplexicaule l. amplectens, stjelkomfattande), kun lehden kanta kiertää varren ympäri. puolisepoinen (f. semiamplexicaule, halftomfattande), kun kiertää vaan puolen vartta. läpikantainen (f. perfoliatum, genomborrad), kun varsi käypi lehden kannan läpi. yhtynyt (f. connatum, sammanvext); yhtyneiksi sanotaan kahta vastakkaista lehteä, joiden kannat ovat niin yhteen kasvaneet, että näyttää kun olisi vaan yksi varren keskeä lävistämä lehti. silposuoninen (f. simplicinerve l. nervosum, enkelt nervig), jonka suonet ei haarau. haarasuoninen (f. ramosinerve l. venosum, grenigt nervig), kun suonet tekevät haaroja. verkkosuoninen (f. reticulato-venosum, nätådrig), kun suonihaarat juoksevat ristin rastin toisiinsa yhtyen. tasasuoninen (f. rectinerve, rätnervig), kun silposuonisen lehden suonet juoksevat suoraan ja tasasuuntaisesti pitkin lehteä. kaarisuoninen (f. converginerve, bågnervig), kun juoksevat kaarevasti. tukkusuoninen (f. diverginerve, divergerande nervig), kun useampia silposuonia on tyvestä yhdessä tukussa, josta ne sitte vähitellen erouvat, juosten kuki tasasuuntaisesti lehden laitaan. sulkasuoninen (f. penni- l. pinninerve, fjädernervig), kun keskisuonesta lähtee kummallenki puolelle sulantapaisesti haarauneita eli sulkamaisia suonia (nervi pennati l. pinnati, fjäderlika nerver). kourasuoninen (f. palminerve, handnervig), kun lehtikannasta lähtee suonia ympärinsä lehden laitaan. Itsiä suonia sanotaan tässä tilassa kouramaisiksi (nervi palmati, handlika), lehti tavallisesti on pyöreähkä. kilpisuoninen (f. pelti- l. stellinerve, sköld- l. stjernnervig), kun lähtee poikkimaisesti ruotia vasten säteemäisiä suonia yltä ympärinsä. Ruoti näissä ei ole lehden laidassa, vaan keskellä emälehden alla puolen, kuin varsi männässä. Tämmöistä lehteä sanotaan myös kilpimäiseksi (f. peltatum, sköldlik). kantasuoninen (f. pedatinerve, fotnervig), kun lehtikannasta lähtee kaksi hyvin haarottavaa suonta ja niistä uusia suonihaarukoita lehden päähän. Toisinaan on niiden välissä kolmas pienempi emähaara. yksivarainen (f. simplex, enkel), on lehti, jos ruodilla on vaan yksi lehti. monipuolinen l. liittoinen (f. compositum, sammansatt), kun ruodilla on monta pientä erinäistä lehteä eli lehdykkää (foliolum, småblad), jotka ovat taikka ruodittomasti taikka eri ruodeillansa eli ruodukoilla (petioluli l. petioli partiales, småbladskaft) emäruodissa (petiolus communis l. rachis folii, allmänt bladskaft) kiinni. ehytlaitainen (f. integerrimum, helbräddad), kun lehden laidassa ei ole mitään lovia, pykäliä tahi muita koloja. kokonainen (f. integrum l. indivisum), kun on vaan pienempiä koloja laidassa. lohkottu (f. divisum, delad), syvemmillä koloilla. kololaitainen (f. incisum, inskuren), kun kolot (incisurae, inskärningar) eivät ulotu puolitiehenkään lehden keskustaa. halkoinen (f. fissum, klufven), kun kolot ulottuvat puolitiehen keskilehteä taikka runsaamminki ja ovat yhtä leveitä eli suoralaitaisia. kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- … monihalkoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque- … multifidum, två-, tre-, fyra-, fem- … mångklufven). liuskainen (f. lobatum, flikig), puolitiehen lehden keskipaikkaa ulottuvilla koloilla, ja niiden välissä kehkerälaitaisilla liuskoilla (lobi, flikar). kaksi-, kolmi-, neli- … moniliuskainen (f. bi-, tri-, quadri- … multilobum, två-, tre-, fyra- … mångflikig). mutkalaitainen (f. sinuatum, bugtig), kaarteisilla tuskin puolitiehen lehden keskustaa ulottuvilla mutkilla (sinus, bugter). lohkoinen (f. partitum, delad), melkein lehden keskipaikoille ulottuvilla koloilla. kaksi-, kolmi-, neli-, viisi- … monilohkoinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque- … multipartitum, tu-, tre-, fyr-, fem- … mångdelad). jakoinen (f. sectum, helt och hållet delad), kun kolot ulottuvat lehden keski- tahi kantasuoneen asti. parihalkoinen (f. pinnatifidum, parklufven l. pinntandad), kun halkoisen lehden liuskat ovat vastakkaisia. kahdesti parihalkoinen (f. bipinnatifidum, dubbelt parklufven l. dubbelt pinntandad), kun parihalkoisen lehden liuskatkin ovat parihalkoisia. kolmesti parihalkoinen (f. tripinnatifidum, tredubbelt parklufven l. tredubbelt pinntandad), kun kahdesti parihalkoisen lehden liuskat vielä uudelleen ovat parihalkoisia. parikaarteinen l. lyyrymäinen (f. lyratum, lyrformig), kun tyvipuolella on vastakkaisin muutamia syviä kaarteita pyöreämäisillä väliliuskoilla ja latvapuoli lehteä tavallisesti yhtenä isompana pöyreähkänä liuskana. taasliuskainen (f. runcinatum, nedåt parflikig, rundtaggad), kun molemmin puolin keskisuonta on isompia kaarevia tahi suoralaitaisia taaspäin kääntyneitä kairamaisia liuskoja vastakkaisin. parilohkoinen (f. pinnatipartitum, pardelad), lohkoinen lehti vastapäisillä liuskoilla. kampalaitainen (f. pectinatum, kamflikad), parilohkoinen lehti pienillä tasasoukilla liuskoilla. parijakoinen (f. pinnatisectum = f. pinnatum, parbladigt delad), kun lehden vastakkaiset liuskat ovat aivan erillään toisistaan ja ainoastaan keskisuonessa kiinni. epätasaisesti parijakoinen (f. interrupte pinnatisectum, olikparigt delad), kun lehdykät eli oikeammin liuskat ovat eri suuria. epäliuskainen (f. laciniatum, ojemnt inskuren), sulkasuoninen lehti useammalla eri suurella liuskalla yhtä suuntausta emälehden kanssa. resaliuskainen (f. lacerum, fargad), epäliuskainen lehti repaleisilla liuskoilla. siirottavasti parihalkoinen (f. squarroso-pinnatifidum, tillbakaspärradt parklufven), kun parihalkoisen lehden liuskat eivät ole yhtä linjausta eli suuntausta emälehden kanssa. kouramainen (f. palmatum = f. palmatipartitum, handlik), kourasuoninen lehti koloilla suonten välissä. kourahalkoinen (f. palmatifidum = f. tri-, quadri-, quinque-, multifidum, handklufven), kourasuoninen halkoinen lehti. kouraliuskainen (f. palmatilobum = f. tri-, quadri-, quinque-, multilobum, handflikig), kourasuoninen liuskainen lehti. kouralohkoinen (f. palmatipartitum = f. palmatum, handdelad), kouramainen eli kourasuoninen lohkoinen lehti. kourajakoinen (f. palmatisectum = f. digitatum, fingerlik), kourasuoninen jakoinen lehti k. sormijakoinen. tähtiliuskainen (f. stellilobum l. stellato-laciniatum, stjerndelt), kilpisuoninen lehti suonivälisillä koloilla. kantamainen (f. pedatum = f. pedatisectum, fotlik), kantasuoninen lohkottu lehti. kantahalkoinen (f. pedatifidum = f. pedatum, fotklufven), kantasuoninen halkoinen lehti. kantalohkoinen (f. pedatipartitum = f. pedatum, fotdelad), kantasuoninen lohkoinen lehti. kantajakoinen (f. pedatisectum = f. pedatum, fotlikt delad), kantasuoninen jakoinen lehti. yhteisruotinen (f. simpliciter compositum, enkelt sammansatt), kun haarattomalla emäruodilla on useampia nivelkantaisia lehdyköitä. haararuotinen (f. decompositum, dubbelt sammansatt), kun varresta lähtevä tyviruoti (petiolus primarius, allmänt bladskaft) jakauu ruotihaaroiksi (petioli secundarii, bladskaft av andra ordningen), joilla kullakin on nivelkantaisia lehdyköitä. haarukkaruotinen (f. supradecompositum, mer än dubbelt sammansatt), kun haararuotisen lehden ruotihaarat uudelleen jakauvat ruotihaarukoiksi (petioli tertiarii, bladskaft af tredje ordningen), joihin lehdykät kantanivelillänsä ovat kiinnitetyt. parijakoinen, parittainen l. parilehtinen (f. pinnatum, parbladig, enkelt sammansatt fjädernervig), kun molemmin puolin emäruotia on lehdyköitä. vastaisparinen (f. opposite pinnatum, motsatt parbladig), vastakkaisilla lehdyköillä, joista kumpaakin erittäin sanotaan kaksoiseksi (pinna, parblad) ja molempia yhteisesti lehtipariksi (jugum, bladpar). yksiparinen (f. unijugum l. conjugatum, enparig), vastaparinen lehti yhdellä lehtiparilla. kaksi-, kolmi-, neli-, viisi-, moniparinen (f. bi-, tri-, quadri-, quinque-, multijugum, två-, tre-, fyr-, fem-, mångparig), vastaparinen lehti 2:lla, 3:lla, 4:llä, 5:llä, monella lehtiparilla. vuoroparinen (f. alterne pinnatum, skiftevis parbladig), vuorottelevilla lehdyköillä. tasaparinen (f. paripinnatum l. abrupte pinnatum, parbladig utan uddblad), kun parijakoisen lehden päässä ei ole yksinäistä lehteä l. päätöä (f. impar l. terminale, uddblad). Usein päätyy emäruoti kuitenki kärhellä. päätöparinen (f. impari-pinnatum l. pinnatum cum impari, parbladig med uddblad), kun parijakoisen lehden päässä on yksinäinen päätölehti. mukaparinen (f. aequaliter pinnatum, jemnt parbladig), kun kaikki lehtiparit ovat yhtä suuria. voittoparinen (f. crescenti-pinnatum, tilltagande parbladig), kun lehdykät isonevat latvaan päin. isopäätöisesti parijakoinen l. isopäätöinen (f. lyrato-pinnatum, lyrformigt parbladig), kun päätölehti on muita isompi. sortoparinen (f. decrescenti-pinnatum, aftagande parbladig), kun lehdykät pienenevät latvemmuuttansa. toisparinen (f. bipinnatum, dubbelt parbladig l. dubbelt sammansatt fjädernervig), kun yhteisruodista pitkin pituuttaan lähtee parijakoisia lehtejä. kolmisparinen (f. tripinnatum, tredubbelt parbladig l. tredubbelt sammansatt fjädernervig), kun yhteisruodilla on pitkin pituuttaan toisparisia lehtihaaroja. sormijakoinen l. kourajakoinen (f. digitatum l. palmatisectum, fingerlik), kun ruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä nolokulmaisesti ruotia vasten. kaksisorminen (f. binatum l. geminatum, tvåfingrad); sekauupi usein yksiparisen lehden kanssa. kolmi-, neli-, viisi-, seitsensorminen (f. ternatum, quaternatum, quinatum, septenatum, tre-, fyr-, fem-, sjufingrad). toissorminen (f. bidigitatum, dubbelt fingerlik, dubbelt sammansatt handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kullaki haaralla on sormijakoisia lehdyköitä. toistain kaksisorminen (f. bigeminatum l. geminato-binatum, dubbelt tvåfingrad), emävarsi kaksijakoinen ja kumpiki haara kaksisorminen. toistain kolmisorminen (f. biternatum l. duplicato-ternatum, dubbelt trefingrad), emävarsi kolmijakoinen ja kuki haara kolmisorminen. kaksisormisesti parijakoinen (f. binato- l. geminato-pinnatum, tvåfingradt parbladig), kun emäruodin päästä lähtee kaksi parijakoista lehteä. kolmi-, nelisormisesti parijakoinen (f. ternato-, quaternato- pinnatum, trefingradt, fyrfingradt parbladig), kun on kolme, neljä parijakoista lehteä emäruodin päässä. kolmissorminen (f. tridigitatum, tredubbelt fingerlik, flerdubbelt sammansatt handnervig), kun sormijakoisen emäruodin kuki haara on toissorminen. kolmesti kaksisorminen (f. tri- l. tergeminatum, tergeminum l. triplicato-geminatum, tredubbelt tvåfingrad), kun parijakoisen emäruodin jakauksessa on kaksi lehdykkää ja sitte kumpiki haara kaksisorminen. kolmesti kolmisorminen (f. triternatum l. triplicato-ternatum, tredubbelt trefingrad), kun kolmijakoisen emäruodin kuki haara on toistain kolmisorminen. ratasmainen (f. rotatum l. peltato-digitatum, hjullik, hjulformig, sköldformigt fingerlik), kun emäruodin päästä lähtee useampia lehdyköitä kuin rattaan värttinät yltä ympärinsä. Ratasmaisia lehtiä ei aina ole tarkoin erotettu viisi- ja seitsensormisista. Välistä on niitä myös nimitetty sarjamaisiksi (f. umbellatum, flocklik) ja tähtijakoisiksi (f. stellatum, stjerndelt). vastakkaisia, vuorottaisia, erinäisiä, harvinaisia, lähinäisiä, kahdappäisiä l. kahtaallisia, pystönäisiä, varsimyötäisiä, siirottavia, alaskaarevia ja alaspäisiä ovat lehdet sen selityksen mukaan, ku niistä sanoista jo ennen on annettu. ristikkäisiä (f. decussata, korsvis motsatta), kun vastakkaislehtiparit ovat ristissä toinen toisensa kanssa. säteettäisiä (f. verticillata l. stellata, kranssittande), kun varresta kolme tahi useampaa lehteä lähtee säteettäin kuki suunnallensa. kolmisäteisiä (f. terna, tre i krans), kolmella säteettäisellä lehdellä. nelisäteisiä (f. quaterna l. cruciata, fyra i krans). viisi-, kuusi-, kahdeksasäteisiä (f. quina, sena, octona, fem, sex, åtta i krans). limittäisiä (f. imbricata, tegellagda), kun alempi lehti latvallansa peittää lähimäisen ylemmän lehden tyvipuolen. Vartta sanotaan tässä tilassa limitetyksi eli paanutuksi. umpilimisiä (f. undique imbricata, helt och hållet betäckande), kun vartta ei näy ollenkaan. kaksi-, kolmi-, neli-, moniratisesti limittäisiä (f. bi-, tri-, quadri-, multifariam imbricata, två-, tre-, fyr-, mångradigt tegellagda), kun lehdet ovat eri rivissä. yksinäisiä (f. solitaria, enstaka), kun vaan yksi lehti on paikassansa. tukkuisia (f. fasciculata, knippevisa), kun yhdestä paikasta lähtee usiampia lehtejä. ruusukkeisia (f. rosulata, rosettlika), kun lehdet yhdestä kimpusta varren ympärillä lähtevät ylöspäin solmuruusun tapaisesti. erisuuntaisia (f. heteromalla, rigtade åt alla sidor), kun lehdet ilman erotuksetta kasvavat mille puolelle tahansa. yhtäällisiä l. yhdäppäisiä (f. unilateralia l. homomalla, ensidiga l. ensidigt böjda), kun ovat vaan yhdellä puolella. lähentyviä (f. conniventia, samstående), kun latvoin lähenevät toisiansa. ulospäinen (f. patentissimum l. horizontale, utspärrad), suoraan varresta ulos lähtevä lehti. harittava (f. squarrosum, spärrad), ulospäisellä latvalla. rippuva (f. pendens l. dependens, hängande), suoraan alaspäinen. kampela (f. obliquum, vind), puolikiertynyt kuin väkkärän siipi. kiertynyt (f. resupinatum l. inversum, omvriden), kun lehden aluspuoli on kääntynyt ylöspäin. syrjittäinen (f. verticale, lodrät), kun lehden ruoti tahi kanta on niin kiertynyt, että toinen laita emälehteä on suoraan ylös, toinen alaspäin. laiehtiva (f. natans, simmande), veden kalvolla makaava. vedenpäälinen (f. emersum, ofvan vattnet varande), kun ompi ylhäällä vedestä. vedenalainen (f. submersum l. demersum, under vattnet liggande), vedessä oleva kaitainen (f. lineare, jemnbred), pitkä ja soukka, ei keskeltä erittäin leveämpi, kuin päistäkin, e.m. heinillä. neulamainen (f. acerosum, barrlik), e.m. havupuilla. sukamainen (f. setaceum, borstlik), sukaisten eli harjasten kaltainen. hapsimainen (f. capillare, hårlik), hieno kuin hivus. soikea (f. ovale, oval), lähes kahden leveytensä pituinen, pyöreämäisillä sivuilla, suipoilla päillä. pitkänpyöreä (f. ellipticum, elliptisk), kahden leveytensä pituinen, pää ja kanta yhtä pyöreitä. pitkulainen (f. oblongum, aflång), 2-3 kertaa pitempi kuin leveä, pyöreämäisellä päällä ja kannalla. suikea (f. lanceolatum, lancettlik), päälle kolmen leveytensä pituinen nirkoilla eli terävillä päillä. puikea (f. ovatum, äggrund), kahden leveytensä pituinen, pyöreäkantainen, suippopäinen. herttamainen (f. cordatum, hjertlik), leveämpi edellistä, lovikantainen pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea. nelikulmainen (f. rhombeum, rutformig), kulma kantana, toinen päänä, kolmas ja neljäs sivuilla. epänelinen (f. deltoideum, deltaformig), neljällä suoralla sivulla, kantasivut lyhempiä ja nolokulmaisesti päästyksin. kairamainen (f. triangulare, triangelformig), melkein y.k. edell., mutta kantasivut vieläki nolommasti, melkein suoralinjaisesti toisistaan. miekkamainen (f. ensiforme, svärdlik), pitkä, vahva, tönkeä, suorasivuinen, teräväpäinen lehti. oramainen (f. subulatum, syllik), pitkämäinen, hoikka, huippupääksi vähittäin kapeneva lehti. kalpamainen (f. acinaciforme, sabelformig), kun toinen sivu on paksumpi ja suorempi, toinen ohuempi ja erittäinki päätä vasten kikkerämpi. sirppimäinen (f. falcatum, skärformig), ohut kiverä lehti. nalkkimainen (f. cuneatum, vigglik), hoikkakantainen ja vähittäin laajeneva melkein tasapäiseksi latvaksi. kieloinen (f. lingulatum, tunglik), nalkkimainen lehti pyöreällä päällä. lapiomainen (f. spathulatum, spadlik), pyöreähkä lehti pitkällä kaarevasti hoikkenevalla kannalla. vastopuikea (f. obovatum, omvändt äggrund), pyöreä lehti lyhyellä suipolla kannalla. vastoherttainen (f. obcordatum, omvändt hjertlik), suippokantainen, lovilatvainen lehti pyöreillä liuskoilla molemmin puolin lovea. kehrämäinen (f. orbiculare, cirkelrund), yhtä leveä, kun pitkäki pyöreä lehti. pyöreä (f. rotundum, rund), melkein kehrämäinen. pyöreähkä (f. subrotundum, nästan rund), melkein pyöreä. pyöreämäinen (f. rotundatum, rundad), melkein pyöreähkä. munuamainen (f. reniforme, njurformig), pituuttansa leveämpi, pyöreähkä, lovikantainen lehti, pyöreämäisillä kantaliuskoilla. kuutava (f. lunatum, lunulatum l. semilunatum, månlik), kuun muotoinen ennen täytymistään. soukkakantainen (f. basi attenuatum, mot basen afsmalnande), soukkenevalla kannalla. kapeakantainen (f. basi angustatum, sammantryckt vid basen), kaventunut kannasta. pyörökantainen (f. basi rotundatum, afrundad vid basen). leveäkantainen (f. basi dilatatum, utvidgad vid basen). tasakantainen (f. basi aequale, lika på båda sidor om medelnerven), kun molemmat lehtipuolet ovat toisensa mukaisia kannalta. epäkantainen l. hantera (f. basi inaequale l. obliquum, ojemn vid basen), kun toinen lehtipuoli kannalta on isompi tahi pitemmältä ruotia seuraava kuin toinen. keihäskantainen (f. hastatum, spjutlik), kun kannasta lähtee kaksi vastakkaista ulospäistä liuskaletta. nuolikantainen (f. sagittatum, pillik), kun lehden sivut kantaa vasten jatkuvat kahdeksi kairamaiseksi liuskaksi. korvakantainen (f. auriculatum, öronflikad), kun lehdellä kannan alla on kaksi pyöreämäistä liuskaa. munuaiskantainen (f. basi reniforme, njurlik vid basen), kannalta munuamaisen lehden muotoinen pyöreämäisillä koloilla ja liuskoilla. herttakantainen (f. basi cordatum, hjertlik vid basen), pykäläisellä kololla ja pyöreillä liuskoilla kannassa. vinoherttainen (f. basi oblique cordatum, snedt hjertlik vid basen), kun kantaliuskat eivät ole yhtä isoja. herttapuoliskoinen (f. basi semicordatum, halft hjertlik vid basen), kun toista kantaliuskaa ei ole ollenkaan. suippo (f. acutum, spetsig), kun lehden sivut yhtyvät kaitakulmaiseksi pääksi. suipukka (f. acuminatum, tillspetsad), kun kulma on vieläki kaitaisempi, pitkäveteinen. nirkko (f. cuspidatum, smalspetsig), kun lehden pää on pitkän soukka ja tavallisesti tönkeämäinen. kärkevä (f. pungens, taggspetsig), y.k. ed. pistävällä, tönkeällä kärjellä. otapäinen (f. mucronatum, uddspetsig), kun lehden keskisuoni sojottaa päästä ulos. tylppäpäinen (f. obtusum, trubbig), nykerä, ei suippo eikä nirkko päästä. pyöröpäinen (f. apice rotundatum, afrundad i spetsen), pyöreämäisellä päällä. typäkkä (f. truncatum, afstympad), kuin poikki leikattu päästä. katkottu (f. praemorsum, afbiten), kuin poikki järsitty. lanttopäinen (f. retusum, intryckt), matalalla ontevalla kololla päässä. pykäläpäinen (f. emarginatum, urnupen), vähän syvemmällä teräväpohjaisella kololla. halkopäinen (f. bifidum, tvåklufven), kun syvempi kolo jakaa lehden pään kahdeksi suipoksi liuskaksi. lovipäinen (f. bilobum, tvåflikig), kahdella liuskalla päässä ja syvemmällä pyöreämäisellä kololla välissä. jakopäinen (f. bipartitum, tvådelad), kahdella nirkolla liuskalla ja yli puolen lehteä ulottuvalla kololla välissä. hammaspäinen (f. apice dentatum, tandad i spetsen), useammalla pienellä hampaamaisella yhtä suurella liuskalla pääsä. kolmi-, neli-, viisihampainen päästä (f. apice tri-, quadri-, quinquedentatum, tre-, fyr-, femtandad). nirhalaitainen (f. erosum, söndergnagad), kun laidassa on pieniä pyöreämäisiä, erisuuruisia koloja ja välissä pieniä teräväpäisiä hampaita. nyhälaitainen (f. crenatum, naggad), kun lehden laidassa on suoraan ulospäisiä nyhiä ja niiden välissä pieniä kulmapohjaisia koloja. toisnyhäinen (f. duplicato-crenatum, dubbelt naggad), kun lehden laidassa on ensin isompia nyhäreitä ja niiden laidassa toisia pienempiä. suipponyhäinen (f. acute crenatum, hvasst naggad), kun nyhät ovat suoralaitaisia, suippoja. tylppänyhäinen (f. obtuse crenatum, trubbnaggad), pyöreämäisillä nyhillä. hienonyhäinen (f. crenulatum, fint naggad), pienoisilla nyhillä. nyhähampainen (f. crenato-dentatum, naggtandad), kun laidassa on harvemmalta pieniä, suoraan ulospäisiä nyhämäisiä hampaita. hammaslaitainen (f. dentatum, tandad), erisuuruisilla, suoraan ulospäisillä, hampaamaisilla lisäyksillä laidassa. hienohampainen (f. denticulatum, småtandad), pienoisilla hampailla. sahalaitainen (f. serratum, sågad), kun laita on sahanterän näköinen. vastosahainen (f. retrorsum serratum, omvändt sågad), kun sahahampaat (serraturae) kääntyvät lehden kantaan päin (ovat vastasukaisia). toissahainen (f. duplicato-serratum, dubbelt sågad), kun on ensin isompia hampaita ja niiden laidassa pienempiä. hienosahainen (f. serrulatum, finsågad), pienoisilla hampailla. jurasahainen (f. grosse serratum, grofsågad), isoilla, leveillä hampailla. otasahainen (f. mucronato-serratum, uddsågad), hyvin huippuisilla hampailla. epäsahainen (f. inaequaliter serratum, ojemnt sågad), erisuuruisilla hampailla. mutkalaitainen (f. repandum, bugtbräddad), mutkaisilla laidoilla. oralaitainen (f. margine spinosum, tornbräddad), pistävillä orilla tahi kankeilla hampailla laidassa. ehytlaitainen (f. integerrimum, helbräddad), jolla ei ole nirhoja, nyhiä, hampaita, oria, eikä muita epätasuuksia laidassa. kierä, karvainen, höyteä j.n.e. k. ed. litteä (f. planum, platt), kun lehti on yltä ylensä yhtä tasainen. kovera (f. concavum, urholkad), kun keskilehti on alaspäin onteva eli kuopassa. kehkerä l. kupera (f. convexum, kullrig), kun keskus on ylöspäin pyöreämäisesti kohollaan. tuuttimainen (f. cucullatum, strutlik), kun laidat ovat torvemaisesti yhteen kiertyneet kannasta soukkapohjaiseksi latvaan päin laajenevaksi törröksi eli tötteröksi. kourumainen (f. canaliculatum, rännformig), kun lehti päältä päin on pitkin pituuttansa kuurnamaisesti kovertunut. venheemäinen (f. carinatum, kölad), kun lehtipuoliskot ovat keskisuonta myöten teräväpohjaisesti toinen toistansa vastaan kallistuneet. vastalaskuinen (f. conduplicatum, sammanviken), kun lehtipuoliskot ovat melkein yhteen laskeutuneet. poimuinen (f. plicatum, veckig), useammilla pienillä laskoksilla. pitkinpoimuinen (f. longitudinaliter plicatum, efter längden veckad), pitkittäisillä poimuilla. poikkipoimuinen (f. transversim plicatum, på tvären veckad), poikkipuolisesti poimuttu. sädepoimuinen (f. radiatim plicatum, strålformigt veckad), kun kannasta lähtee säteen tapaisia poimuja yltä ympäri lehden laitaan. aaltolaitainen (f. undulatum, vågig), aaltoilevalla laidalla. kurttuinen (f. rugosum, skrynklig), kun lehti on epätasainen, rypyliäs. kolea (f. lacunosum, gropig), kun suonten välissä varsinki aluspuolella lehteä on pieniä koloja ja painanteita. kiherä (f. crispum, krusig), kun lehdellä erittäinki laidassa on paljo erisuuruisia, mutkaisia poimuja. kalvomainen (f. membranaceum, hinnaktig), ohut hentukka lehti. kälpeä (f. scariosum, torrhinnig), ohut, kuiva, hilsumainen, käsissä hilisevä lehti. pehmeä (f. molle, mjuk), löysäaineinen, ohutläntä, norea lehti. nahkea (f. coriaceum, läderartad), notkea kuin edellinenki, mutta kiinteämpi ja paksumpi. tankea (f. rigidum, styf), nahkamainen, ei notkea lehti. mehuinen (f. pulposum, saftig), täynnä tuoretta, mehuista ainetta. möyheä l. lihava (f. carnosum, köttig), täynnä paksumaista, vähemmin mehevää sisusta. pillimäinen (f. fistulosum, pipig), kun laidat ovat niin yhteen kiertyneet ja kasvettuneet, että lehti on liereä, tyhjäsisuksinen. outovärinen (f. coloratum, färgad), joka ei ole vehriä. sinivihertävä (f. glaucum, blågrön). kehnäinen, k. ed. kaksivärinen (f. discolor, olikfärgad), kun lehden alus- ja päälyspuoli ovat erivärisiä. paikullinen l. tähneellinen, k.ed. kuultopilkkuinen (f. pellucide punctatum, genomskinligt punkterad), läpikuultavilla pilkuilla, joissa solut (cellulae) ovat öljyllä täytetyt, kun niissä muuten ja tavallisesti on lehtivehriää (chlorophyllum, bladgrönt). läpipisteinen (f. perforatum, genomstungen), y.k. ed. munanmoinen, nalkinmoinen j. n. e. (oviforme, cuneiforme…, äggformig, viggformig), paksu munan, nalkin j.n.e. muotoinen lehti. lyhytaikuinen (f. caducum, snart affallande), kun pian ilmestymisensä jälkeen varisee jo ennen syksyä. yksikesäinen (f. deciduum, årligen affallande), joka kestää vaan yhden kesän, syksyllä lakastuu ja varisee. monikesäinen (f. persistens, qvarsittande), joka ei varise syksyllä, vaan kestää talven yli, yhden eli useamman. surkastuva (f. marcescens, vissnande), joka nuutuu ja kuihtuu varrella ilman varisematta, niin kuin aluslehdeillä useinkin on tapana. ainavehriä (f. sempervirens, ständigt grönskande), y.k. monikesäinen.
Perälehdeistä.
Perälehti (bractea, skärmblad l. blomskärm), yhteinen nimi semmoisille lehtimäisille kasviosille, jotka ovat kukkaperällä tahi lähellä kukkaa ja muodollansa sekä värillänsä eroavat muista lehdeistä. Perälehtiä on eri nimillänsä: suojuslehti, varus, lisäverho, kotelo ja kehto.