suojus (bractea, blomskärm), tavallisesti yksinäinen, välistä perään
kiinni kasvettunut lehti lähellä kukkaa.
joutosuojus (bractea vacua, tom blomskärm), jolla ei ole kukkaa,
tahikka vaan joku kukan käperö.
latvasuojus (coma, toppskärm); latvasuojuksiksi sanotaan useampia
perän latvaan ryhmistyneitä joutosuojuksia.
suojukseton (ebracteatus, skärmlös), kun perällä ei ole mitään
suojuslehteä.
varus (involucrum, svepe); varukseksi eli varuslehdeiksi
(f. involucralia, svepeblad) sanotaan niitä perälehtiä, jotka
alapäässä perää tavallisesti ovat säteettäin ja useampia.
Erinäisten lehtiensä mukaan ovat ne yksi-, kaksi-, kolmi-, neli-,
viisi-, monilehtisiä (mono-, di-, tri-, tetra-, penta-,
polyphylla, en-, två-, tre-, fyr-, fem-, mångbladiga).
sarjavarus (involucrum universale l. involucrum, allmänt svepe),
sarjakukissa yhteisen sarjan päässä.
sarjukkavarus (inv. partiale l. involucellum, enskildt svepe),
erinäisten sarjain eli sarjukkain alapäässä.
Kumpiki niin sarja- kuin sarjukkavarus taitaa olla: pysyvä (inv. persistens, qvarsittande), kun pysyy paikallaan kukkimisen jälkeen; lyhytaikuinen (inv. caducum, snart affallande), kun jo kukkimisen alussa varisee; täysinäinen (inv. completum, fullständig), kun varuslehtiä lähtee säteettäin yltä ympäritse; puolinainen l. vajanainen (inv. dimidiatum l. unilaterale, half), kun varuslehtiä ei ole kun toisella puolella; parihalkoinen (inv. pinnatifidum, parklufven), kun on parittain jakaunut tasasoukiksi liuskoiksi.
lisäverho (calyculus l. calyx exterior, foderholk l. yttre
blomfoder); siksi sanotaan pienoisia perälehtiä, jotka ovat
verhossa kiinni ikään kuin toinen ulkopuolinen eli ulkoverho.
kotelo (spatha, blomhölster), tuppimainen perälehti, joka eräissä
kasveissa peittää kukan ennen valmistumistansa ja sitte kukan
ilmestyessä halkeaa kyljestä. Välistä on kotelossa useampaaki
yhteen kasvettunutta lehteä. Sitä sanotaan yksikukkasiseksi
(sp. uniflora) kun sillä on vaan yksi, ja monikukkasiseksi
(sp. multiflora), kun sillä on useampaa kukkaa.
kehto (periclinium, anthodium, calyx communis, involucrum,
svepefoder l. blomholk), monta verhomaiseksi kiehkuraksi
ryhmistynyttä perälehtiä kukastollisten eli yhdyskukkain ympäri
e.m. ohdakkeissa. Kehdon eri lehtiä sanotaan kehtolehdeiksi
(foliola, småblad), jos ovat vehriöitä, lehtimäisiä, ja
suomuiksi (squamae, fjäll), jos ovat kuivia, kalvomaisia. Paitsi
tätä yhteistä kehtoa on muutamissa yhdyskukissa itsekunkin eri
kukan välissä pienoisia perälehtiä omalla nimellänsä vareet
(paleae, fästefjäll l. agnblad).
Erittäin nimitettäviä kehdon ja kehtolehtien tunnussanoja ovat
yksirivinen (uniserialis, enradig), kaksirivinen (biserialis,
tvåradig), kun ovat yhdessä tahi kahdessa rivissä, paanuttu l.
limitetty (imbricatus, tegellagd) k. ed., lisäverhoinen
(calyculatus, försedd med en foderholk), haritettu (squarrosus,
spärrbladig), kun lehdet ovat harittavia, säteettäinen (radiatus,
strållik), kun ylemmäiset lehdet ovat alemmaisia pitemmät, säteettäin
ulospäiset ja tavallisesti toisväriset. Kehtokannaksi (cupula, skål
l. bägarfoder) sanotaan hedelmän pohjalla olevaa maljamaista kehtoa,
jonka suomut ovat kovettuneet ja yhteen kasvettuneet e.m. pähkinöissä,
terhoissa.
Apulehdeistä.
Apulehdet (stipulæ, stipler) ovat lehtimäisiä osia, jotka muutamissa kasviheimoissa peittävät ja suojaavat varsilehden ennen sen puhkeamista ja sitte joko menehtyvät tahi jäävät lehden vaiheilla kasvamaan. Niitä on kolme erilajia: korvake, tupeke, kieleke.
korvakkeet (stipulae, stipler), parittain lehden tahi ruodin
alapäässä olevat apulehdet seuraavilla erotuksilla.
sivukorvakkeet (stipulae laterales, sidostipler), yksi kummallaki
puolella lehden juurta.
hankakorvakkeet (st. axillares l. intrafoliaceae, bladveckstipler),
lehtihangassa.
aluskorvakkeet (st. extrafoliaceae, ryggstipler), lehtijuuren alla.
vastaiskorvakkeet (st. oppositifoliae, motstipler), vastatusten
kummallaki puolella vartta lehtijuurella.
ruotikorvakkeet (st. petiolares, bladskaftsstipler), kun ovat
ainoastaan ruodissa kiinni.
lehdykkäkorvakkeet (stipellae, småbladsstipler), lehdykkäin juuressa
moniyhteisissä lehdeissä.
erinäiset (st. liberae l. solutae, fria) ovat ne korvakkeet, jotka
ovat vaan kannastaan kiinni.
ruotivaraiset (st. marginales l. petiolo adnatae, randstipler l. med
sidorna fastväxta vid bladskaftet), kun ovat sivuillaan ruotiin
kiinnettyneet.
varsivaraiset (st. cauli adnatae, med sidorna fastväxta vid
stjelken), varressa sivusta kiinni.
kaksivaraiset (st. ambigue adnatae, med sidorna fastväxta vid både
stjelken och bladskaftet), sekä ruodissa että varressa kiinni.
yhtyneet (st. connatae, sinsemellan sammanväxta), kun ovat toinen
toiseensa kiinni kasvettuneet.
puikeapuolikas (st. semiovata, halft äggrund), herttapuolikas
(st. semicordata, halft hjertlik), munuaispuolikas (st.
semireniformis, halft njurlik), keihopuolikas (st. semihastata,
halft spjutlik), nuolipuolikas (st. semisagittata, halft pillik)
j.n.e. osottavat puikean, herttamaisen, manuamaisen j.n.e.
puoliskoita.
tupeke (ochrea, stipelslida), kaksi lehdestä ylöspäin solmuisen
varren ympärille solmuväliin tuppimaisesti yhteen kasvettunutta
apulehteä.
kieleke (ligula, bladsnärp), hieno, läpipaistava kalvo
heinäkasveilla tuppimaisten lehtiensä aukeamassa. Sitäkin
erotetaan sanoilla pykäläpäinen, kaksihalkoinen, kaksikorvainen
(l. biaurita, tvåörad) j.n.e.
apulehdetön (exstipulatus, stipellös) ja apulehtinen (stipulatus,
stipelbärande) ovat itsestänsä ymmärrettäviä.
Silmikoista.
Silmikko l. silmä (gemma, knopp) on kaikenlaisten varsien, varsikasvainten, haarain j.n.e. ensialku, jonka ensin lehtiaihos (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) ja päälliseksi tavallisesti suomukat (perulae, knoppfjäll) peittävät.
latvasilmikko (gemma terminalis, ändknopp, terminalknopp), joka on
varren tahi haaran päässä.
sivusilmikko (g. lateralis, sidoknopp), sivulla eli kyljessä haarain
alkuna oleva.
paljas (g. nuda, naken,) on se silmikko, jolla ei ole suomukoita
peitteenä.
katteinen (g. tecta, täckt), suomukoilla katettu.
lehtisilmikko (g. foliifera, bladknopp), josta ei tule muuta kun
lehtiä.
kukkasilmikko (g. florifera, blomknopp), josta vaan kukkia lähtee.
sekasilmikko (g. folio-florifera l. mixta, blandad knopp), jossa
on sekä lehden että kukan alkuja.
lehtiaihos (praefoliatio l. vernatio, örtbladens knoppläge) on se
silmikossa lehdiksi muuttuva osa, joka tarkemmin määrätään
seuraavilla sanoilla.
vierettäinen (praefoliatio l. folia in gemmis adplicata, lagda platt
intill hvarandra), kun lehdenalut ovat vieretysten suorana.
poimuinen (p. plicata, veckad), pitkittäisillä poimuilla.
vastalaskuinen (p. conduplicata, mot öfre sidan dubbelviken), kun
lehdenalut ovat vastalaskuisia.
taaskääntöinen (p. reclinata, tillbakaviken), kun lehden alkuin
pää on taaspäin kantaa vasten kääntynyt.
käppyräinen (p. circinalis, snäckformigt hoprullad), päästä alkain,
kuin tuohen käppyrä, itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.
hakalaitainen (p. obvoluta, inneflutande hvarandras kanter), kun
lehdenalut kääntyneistä laidoistansa ovat hakamaisesti toisissaan
kiinni.
käärimäinen (p. convoluta, sammanrullad), laidasta lähtein
itsesisäänsä kiertyneillä lehdenaluilla.
vastakierteinen (p. involuta, inrullad), kun lehdenalun kumpiki
laita on ylöspäin toinen toistansa vastaan itsesisäänsä kiertynyt.
alaskierteinen (p. revoluta, tillbakarullad), kun ovat samalla
tavalla k. ed. alaspäin kiertyneet.
paanuttu (p. imbricata, tegellagd), kun kaksi sisämäistä lehdenalkua
ovat kulmamaisesti kääntyneet laidoillansa vastatuksin, ja niiden
päällä on toisia samalla tavalla kääntyneitä niin, että
päälimäisten keskipaikat lehteä vastaavat alimaisten laidoille.
kaksittain limilaskuinen (p. equitans anceps, tvåsidigt omfattande
hvarandra), kun useampia vastalaskuisia lehtiä on toinen toisensa
sisässä, sisämäisten laidat ulkomaisten laskoskulmaa vasten.
kolmittain limilaskuinen (p. equitans triquetra, tresidigt
omfattande hvarandra), kun useammista venheemäisistä tahi
vastalaskuisista, toinen toisensa sisässä olevista lehdenaluista
sisämäisen toinen laita on päälimäisen laskukulmassa, ja
keskikohta päälimäisen toisen laidan alla, toinen laita taas
juoksee ulkopuolelle päälimäisen lehdenalun laskukulmaan j.n.e.
siemensilmikko (bulbogemma, knopplök), on erilaatuinen silmikko
joka valmiina eriää emäkasvista ja siittää uuden itsepäällisen,
kun tavalliset silmikot vaan lisäävät emäkasvia.
siemensilmikkoinen (bulbifer l. bulbiger, lökbärande); siksi
sanotaan sitä lehtihankaa tahi muuta kohtaa, jolla on
siemensilmikko.
Kukista.