Jopa taisikin olla sellainen ihmiselämä, ettei vaivatonta paikkaa löydykään, ja siinä kohdassa sananlasku kyllä tosi on. Vaan ilman vertaillaan sillä niitä, jotka yhä vaivojansa valitellen eivät konsa osaansa tyydy. Sellaisia on monta niistäkin, joilla toisten nähden kaikissa on puuttumaton elo ja yltäkylläsyys, jota vastoin useampia alhaisimmissa ja vajavaisimmissakin tiloissa näemme aina onneensa tyytyvän.
162. Valmis vaivainen sotahan, kernas köyhä kuolemahan.
Vaivaisella sotaan lähtiessä ei ole kodista ja tavaroista suurta huolta, jotka hänen itsensä poissa ollessa voisivat vihollisen käsiin joutua eli ilman menettyä. Sentähden onki köyhäin kansakuntain kaikkina aikoina nähty olleen mieluisia, urhollisia sotijoita, vaan rikkaaksi tultuaan entisen urhollisuutensa menneen.
Tosi myös on sekin, että köyhät ihmiset eivät milloinkaan niin kuolemata pelkää, kun rikkaat, pohatat. He vaan useinkin toivovat Jumalan heitä pian kuolemalla tykönsä korjaavan. On siis siinäkin hyvä etu köyhillä rikasten suhteen. Kun kaikki muut heidän etunsa luetellakseen ottaisi; samassa taitaisi todeksi näyttää, että paljoa parempi on olla köyhänä kuin rikkaana elää.
163. Vie porsas Puolaan, saat sikana takaisin.
Harvoin tuleekin pahasta parempata.
164. Vilu on pirtti virkun vaimon, palava pahan emännän.
Eipä olekaan työnteosta kovin palavassa.
165. Viipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat.
Moni toivottaa sitä tätä ja jos jotakin ilman vaivatta saavansa ja jos saisi, luulisi niin onnellisimman olevansa. Vaan tässä luulossaan erehtyvät. Jos kaikki mielentehty heti kynsissä olisi, niin sillä pian hyväkin pahaksi muuttuisi: tulis kultakin kuluksi, hopia hylyksi saisi. Vaan toivotuksilla ei nähtäisi missään loppua, yhdestä ruvettaisiin toiseen, ja niin loppumattomiin saakka. Suurin onnemme on tosiaanki se, että vasta työllä, vaivalla ja yrityksillä saamme mitä toivomme.