166. Voilla voidan voudin rinnan, tuomarin sianlihalla, jottei tuomari toruisi, eikä vouti vormahtaisi.
Vanhanaikainen; sanalasku, jota harvoin nykyaikoina taitaa muistella tarvita.
167. Voipi se hyvä Jumala, hyvänkin talon emännän, säätä säkki kainalohon, kontti selkähän koheta.
Koska niin on, niin ei toki pitäisi kenenkään suuruudestaan eli muusta onnestaan ylpeillä, eikä alhaisempia ylenkatsoa, vaan kiittää Jumalata omasta paremmasta olostansa ja muistaa, ettei milläkään korkeudella asuta niin lujassa ja vahvassa, ettei siitä kerran voisi langetakin. Sanotaankin tuulessa ja myrskyssä puiden vaaroilta ennemmin kaatuvan, kuin alangoilta.
168. Voipi se hyvä Jumala, tehdä orjasta emännän, piiasta elon pitäjän.
Hyvä onkin aina toivoa paremmaksi päästä, jota toivoa meidän maassa ja maan asetuksissa ei ole keltänä kielletty. Muuten löytyy kyllä maailmassa semmoisiakin maita, joissa lapsi on määrätty isänsä onnessa elämään, ei minnekään ylemmäksi yrittämään.
169. Välttää pilkka pienempiki (vähemmältäi), ei korennossa kannettava.
Pienistä leikkipuheista ei toki pitäisikään suuttua; vaan paha ja sopimaton on ketänä oikein rupeamalla pilkata.
170. Yhtyy juokseva johonkin, kunnei käypä kohtoaksen.
Koko elämätä ei taida kuin juoksuksi eli käynniksi vertoa, sillä pysyväistä olentoa täällä ei olekaan. Ihmekö siis, jos elämänjuoksussakin useasti eräisempiinkin seikkoihin yhdytään. — Kunnei = kunnekin, jos minnekin.