6. Riwosanaisten arwoitusten poisheittämisestä olemma tässä kokouksessa tarkan huolen pitäneet, Jos kuitenkin johonkuhun arwoitukseen näyttäisi sopivan riwosanainen wastaus, niin on riwosanaisuus lukijan eli kuulijan omassa luulossa ja mieliwallassa, ei arwoituksissa, jotka kaikki owat semmoisia, ettei niille tarwitse kun siistisanaista wastausta miettiä. Muuten kyllä löytyy wastausten seassa semmoisia, jotka mielestämme owat wähemmin sopiwia, taikka eiwät oikein selwitä arwoitustansa, waikka meidän ne on pitänyt wastauksiksi panna, missä emme ole sopiwampia kuulleet.
Muutamat arwoitukset, joille Gananderi on sian kokouksessansa antanut, owat niin typeriä mielestämme, että olemma ne kerrassaan poisheittäneet,[8] emmekä usko kenenkään niitä kaipaawan ja meitä niiden poislykkäämästä moittiwan, sillä wähäpätöisiä arwoituksia on kyllin ilman niitäkin jälillä, ja joku raja piti kuitenkin vähäpätöisten ja peräti mieliwajaisten wälillä asetettaman.
7. Nytkin wielä kootkoot ja lisätkööt muut toiste ne arwoitukset, mitä Suomen kansassa jäljillä löytään. Tähän kokoukseen owat Inarin kappalainen, nimi=kirkkoherra Joseph Durkmanni, Siuntion kirkkoherran apulainen, Joh. Fr. Kajaani, ja Muonion kirkoherran siainen Jak. Fr. Liljebladi arwoituksia lähettäneet, joka kiitollisuudella mainitaan. Myös on Suomen kirjallisuuden seuralta saatu ne arwoitukset, jotka sillen on tullut lahjoitetuksi Ruotsin kuninkaan kirjastohoitajalta, majisteri A. J. Arwidssonilta ja Lappajärwen kirkkoherralta, nimiprowasti J. Fellmannilta, ja ne läänin lääkäriltä Jywäskylässä, tohtori Wolm. Kilpiseltä kootut arwoitukset, jotka luettiin Sanansaattajassa Wiipurista, w. 1836, N:roissa 14, 15, 16, 21, 25, owat samasta tähän kokoukseen tulleet. Syy siihen, että niin monelta kokoojalta ei ole wielä enemminkin arwoituksia syntynyt, on osiksi sekin, että eri kokoojat, tietämättömät toistensa kokouksista, owat monasti yksiä arwoituksia, kun toisetkin keränneet. Arwidssonin ja Kilpisen kokoelmat owat Sawosta, Durkmannin, Fellmannin ja itsensä Gananderinkin Pohjanmaalta ja aina Lapinkin rajoilta, Kajaanin ja Liljebladin Kajaanin läänistä, edellä nimitetyn myös Wenäjän Karjalasta, josta, niinkun myös Kajaanin läänistä ja Suomen Karjalasta itsekin olen arwoituksia kerännyt. Hämeen, Uudenmaan, Turunpuolen, Satakunnan ja Wiipurin tienonkin arwoitukset wielä odottawat warsinaista kerääjätänsä.
8. »Mirum igitur videtur, quod in actis Litterariis, quae inscribuntur: Kongl. Historie och Antiqvitets=Academiens Handlingar, 7:de Del. pag. 283, Fennonibus sua esse negantur aenigmata, quamvis Aeschillus Petraeus in libre suo Linguae Fennicae brevis institutio nominate, Aboae edite MDCXLIX 8:o in pagina Dv haec jam commemorat», C. A. Gottlund, Dissert. de Proverbiis Fennicis, Upsaliae MDCCCXVIII, pag. 12; s. o. Suomeksi tulkittu: muuan Ruotsalainen on hotaisnut kirjoittaa Suomen kansalle ei ollenkaan arwoituksia olewan, waikka niistä jo aikoja häntä ennen oli muutamassa kirjassakin mainittu.
9. Arwoituksille ruwetessa määrätään jo edeltäpäin kuinka monelta wastaamatta jääwältä arwoitukselta pitää Hymylään lähteä. Tawallinen määrä on kolme arwoitusta, waikka kuitenkin muutamat ei ota, kun kuudelta Hymylään lähteäksensä. Kun sitte alkaa määrätty luku wastaamatta jäädä, niin joukosta jo yksi ja toinenkin pistelee: "aha, joko alkaa silmät Hymylään päin kääntyä!" Sitte suostutun määrän täyteen tultua rupeaa arwoittaja wastaajata matkalle laittamaan. Niin jos ne wastaamatta jääneet arwoitukset olisiwat olleet esimerkiksi ne tässä kirjassa numeroilla 515, 805, 1355 merkityt, sanoo arwoittaja:
"Hyys, hyys Hymylään! kun et sitäkään tiedä, mikä kolmijalkanen paikallaan pyörii".
"Hyys, hyys Hymylään! kun et sitäkään tiedä; mikä maalla kaatuu, wedessä seisoo".
"Hyys, hyys Hymylään! kun et sitäkään tiedä, mikä pikku lintu liinahäntä läpi seinän lentelee".
Sitte kertoo hän itse eli joku toinen seurasta wielä kerran: "hyys, hyys Hymylään! hiiri sulle hewoseksi, kissansuolet suitsiksi, koiransuolet päitsiksi, sontalapio reeksi, kapusta korjaksi, huhmar lakiksi, petkel piiskaksi, korento ruoskaksi".[9]
Kehno wastaaja niillä eli muilla mukaisilla sanoilla Hymylään[10] lähetetty lähtee sitte ulos seurasta, ja Hymylätä lähenewinään, kun koira siellä rupeaa haukkumaan, käskee Hymylän isäntä saapuilla olewata lasta eli palkollista katsomaan sanoen: "käyppä Kitti katsomaan, mitä halli haukkuu, luppakorwa luuputtelee".