Kitti katsomasta tultua lausuu: "tuota halli haukkuu; luppakorwa luuputtelee, tulee tuolta muuan poika tolwana (tulee tuolta muuan tyttö repäle), Wirstalammin wierellä, Rapalammin laiteella, ryysyihinsä ryykistynyt, likoihinsa liikistynyt, räkihinsä rääkistynyt, hiiri hewosena, kissansuolet suitsina, koiransuolet päitsinä, sontalapio rekenä, kapusta korjana, huhmar lakkina, petkel piiskana, korento ruoskana — Jo nyt ajoi kujalle — Jo nyt on weräjällä — Jo on pihalla — Jo astuu reestä ja tulee porstuahan".
Isäntä kuultua jo porstuahan tulleen käskee laskea häntä sisälle.
Emäntä parahillaan leipiä uuniin luodessaan säikähtää sisääntulijata, oudonnäköistä wierasta niin, että pudottaa "leipänsä lieteen, lapionsa lattialle", ja wanha akka uunin sopessa welliä syöden hyppää hädissään halkoorsille (päretorsille) ja kaataa wetelän wellinsä wieraan silmille.
"Woi, woi, walittaa tämä, — kun tuli silmäni likaiseksi, missä saisin pestä?"
Siihen wastataan hänelle: "pese tuolla wirstaloorissa!"
Sen tehnyt olewinaan kysyy: "joko nyt olen puhdas?"
Siihen wastataan: "ohoh, ei sinnepäinkään; mene uudelleen ja pese tuolla terwapuolikossa!"
Senkin tehtyä kysyy: "joko nyt wälttäisi?" ja siihen wastataan: "jo nyt wähän wälttänee".
Sitte pyyhettä kysyen neuotaan häntä pyyhkiymään ensin ruumenhinkalossa, ja siitä ei apua ollen, toisen kerran höyhenpuolikossa; taikka käskee isäntä Kitin noutaa hänelle wanhan nokisen koiranhännän kodan orrelta pyyhkeeksi.
Nyt kysytään mitä hänelle kuuluu? Wieras wastaa ei kuuluwan erittäin mitään, ainoasti kolmella (eli kuudella) arwoituksella woitetun olewansa, joihin läksi wastausta etsimään, sanoen: "jo olen paljon kulkenunna, kysellyt kyliä myöten, pitkin teitä tiedustellut, enkö saisi wastausta".