Jo on leski leikin lyönyt, wiettänyt iloisen illan, entisen eläjän kanssa, miehen mennehen keralla.
Jo on mailma mullin mallin,
elämä edestakaisin.
Jo on manni maansa myönyt, 2050
konna heittänyt kotinsa.
Jo on mennyt mennyt wuosi; menköhön tämäki wuosi muiden wuosien mukahan.
Jo on minua joksi suotu, joksi suotu, kutki saatu, silloiksi likasioille, paikoiksi pahoille maille.
Jo on nikki niitä nähnyt: hiwus säitä hirwiöitä, hakkarainen halkioita.
Jo on nähty naidun warsi,
näkemättä naimattoman.
Jo on nähty nälkiäki,
nähty wiljawuosiaki.
Jo on sormet soutimina, käsiwarret waaruloina, peukalo perämeloina.
Jo on suussa suksen woidet,
tallella talin palanen.