Jo on suussa suwinen palkka,
talwen palkka parran luona.
Jo on syöty saatu ruoka,
eletty käetty päiwä.
Jo on taittun't siskon silta, 2060
weikolta wenet hajonnut.
Jo on tukka tuulta nähnyt,
hiwus säitä hirwiöitä,
parta päiwiä pahoja.
Jo on turwa turpehessa, armo kirkon aidan alla, toiwo tuonelan tuwissa.
Jo se aikaa kuoli, joka itsiänsä laitti.
Jo se meni, kun putosi.
Jo se nyt sotia käypi, jot' ennen patoja nuoli, kattiloita kaaputteli.
Jo sen on hukka huulillaki, jonka kieli maassa riippuu.
Jo siinä on hywin hypitty, kun on sukka suolle jäänyt, kenkä mustaan mutaan.