Jo siinä on heti yksi,
sanoi suutari lauantaina kengästä.
Jo silloin huuletki hukassa,
kun kieli maassa laahaa.
Jo silloin kirkko täynnä, 2070
kun ei pappi sisään sowi.
Jo silloin lakiki lainehtii,
koska tuomari pikaria pitelee.
Jo tuli tyhjä toiwotusta,
walet wiikon wuotetusta,
tosi toiwomattomasta.
Jo tästä johin tulepi:
luiden lusket, päiden pauket,
hammasten hajotuswuoro.
Johin juojalle tulepi:
eli siltä pää menepi,
tahi pallia palapi.
Johin juowalle tulepi: joko koira kengät syöpi, eli kintahat katoopi.
Joisin ma joka olosen, joka wiinan wiilettäisin, kun ei kukkaro kuluisi, rahatasku taas menisi.
Joisin ma jokai päiwä, kun ei kukkaro kuluisi, rahatasku raukenisi.