Toinen kahta vertaa huomattavampi seikka tuli syksyn osalle. Lokakuun 4 p:nä synnytti rouva Kihlman esikoisensa, jolle ristiäisissä 20 p:nä annettiin nimi: Alfred Oswald. Mitä tämä merkitsi pienen perheen elämässä on helppo kuvitella. Lydia Bergroth, joka jo keväällä oli päättänyt koulunkäyntinsä, mutta vuotta myöhemmin kävi Pietarsaaressa, todistaa: "Oswald oli tietysti koko perheen keskipisteenä."

Samoin kuin muuttunut kotielämä samoin laajentunut seurustelu, puhumatta koulutoimesta, esti tästä lähtien Kihlmania etsimästä yksinäisyyttä, jota hän leskenäolo-aikanaan oli niin rakastanut. Sitä vastoin hän alkoi entistä enemmän kääntää huomionsa julkisiin asioihin ja osottaa toimeliaisuutta, jota tuskin oli häneltä odotettu. Tämä käänne voidaan lukea v:sta 1859, jollei suorastaan toisen avion alusta. Sanalla sanoen Kihlman ikäänkuin havahtui ei ainoastaan huomatakseen vaan myöskin ottaakseen osaa siihen vilkastuneeseen yritteliäisyyteen, joka maassamme oli ilmaantunut sodan jälkeisinä vuosina, ja mainitulta vuodelta on pari tosiasiaa merkittävänä, jotka ehdottomasti todistavat muutoksen tapahtuneen.

Lukuunottamatta Kihlmanin merkitsemiä osakkeita 1857 perustetussa Vaasan Puuvillateollisuus oy:ssä oli hän tähän saakka sijoittanut omat ja tyttärensä puolesta hoitamansa rahat ainoastaan lainoihin, joita yksityiset häneltä pyysivät; mutta 1859 hän Viktor Schaumanin kanssa perusti "luujauhomyllyn", joka itsessään olematta mikään suurenlainen laitos kumminkin oli maanviljelykselle tärkeä ja tiettävästi ensimäinen laatuaan Suomessa. Että Kihlman oli yrityksessä osallinen muutenkin kuin rahojen antajana, näkee siitä, että hän asiaan kuuluvista teknillisistä seikoista vaihtoi kirjeitä lehtori Fabritiuksen kanssa. Tämä oli kohta sen jälkeen, kun Kihlman 1857 oli käynyt Viipurissa, perheineen matkustanut Leipzigiin, ja sieltä hän nyt saattoi lähettää ystävälleen asiantuntijoilta hankittuja tietoja ja neuvoja. Kesällä 1859 mylly olikin valmis, ja heinäkuun 17 p:nä suoritettiin ensimäinen tilaus (Österbotten höyrylaivalla 135 leiv. 9:ssä säkissä maanviljelyksen harrastuksesta kuuluisalle vapaaherra J. A. Bornille Helsinkiin). Mutta koska mylly kävi tuulen voimalla (se oli alkuaan vanha tuulimylly) ja sen tuotantokyky riippui ilmoista, rakennettiin seuraavana vuonna Ähtävänjoen Kiiskikoskelle (Gersfors) vesimylly samaa tarkotusta varten, ja sen jälkeen oli tuotanto sekä runsaampi että varmempi. Eräästä Schaumanin uutena vuotena 1870 tekemästä taulukosta otamme seuraavat numerot molempien myllyjen toiminnasta kymmenvuotiskaudella 1859-69: perustamiskustannukset ja juoksevat menot 56,451 mk, jauhettu luita 174,906 leiv. ja saatu jauhoja 162,943 leiv., voitto paitsi myllyjä 39,324 mk. Tästä näkyy, että Kihlmanin ensimäinen liikeyritys oli sangen menestyksellinen.

V. 1859 Kihlman myöskin osti tontin uudessa Vaasassa, saman, jota hän jo edellisenä kesänä oli tuuminut, mutta jonka hän nyt omistajan (apteekkari J. H. Lindebäckin) kuoltua sai huokeammasta hinnasta. Tontti (n:o 6 2:sen kaupungin osan 2:sessa kortteerissa) sijaitsi kauniilla paikalla Ranta- ja Vuorikadun kulmassa, josta rantapuiston lävitse ja ylitse näkyi melkoinen osa kaupungin ulappaa. Tietysti Kihlman pian ryhtyi rakennuspuuhiin, ja se selittää, että hän lähinnä seuraavina vuosina usein teki matkoja Vaasaan. Lähimpinä neuvonantajina ja apumiehinä hänellä siellä oli arkkitehti Setterberg, ja vanha ystävä Levón, joka oli kehittynyt paikkakunnan yritteliäimmäksi liikemieheksi ja jolla muutenkin aina oli tekemistä uudessa kaupungissa. Levón oli näet sieluna puuvillatehtaan johdossa (joka oli hänen alotteestaan syntynytkin) ja hän omisti naapuritontit (Vuorikadun pohjoispuolella), joilla myöskin rakennustyö oli käymässä. Tammikuulla 1859 oli senaatti määrännyt, että vanhan Vaasan kaupunginoikeudet lakkaisivat heinäkuun ummetessa 1862, mutta milloin lukio ja realikoulu muutettaisiin takaisin Pietarsaaresta oli vielä tuntematonta. Vasta myöhemmin näet määrättiin, että näiden oppilaitosten oli alotettava toimintansa Vaasassa syksystä 1863.

Vielä mainittakoon, että Kihlman jo 1858 oli ruvennut ajattelemaan maatilan ostamista. Aiheena oli toiselta puolen arvelu, että rahojen sijoitus maatilaan olisi edullinen, toiselta puolen aikomus valmistaa hovioikeudenneuvoksetar Forssellille perheineen tilaisuus muuttaa takaisin Pohjanmaalle. Varsinkin rouva Kihlman toivoi sydämestään, että äiti asuisi lähempänä. M.m. oli välipuheita Mullolan talosta Isossakyrössä, Åminnesta Maalahdella ja erittäinkin Norrminnesta Koivulahdella. Viime mainitussa paikassa kävi Kihlman V. Schaumanin kanssa, mutta tämä asiantuntija oli sitä mieltä, että tila ei voisi tulla kannattavaksi, ja niin ostotuuma raukesi. Kuitenkin Kihlman perheineen asui siellä pari kesäkautta.

* * * * *

Kesällä 1859 Kihlman omaisineen oleskeli anoppinsa luona Möllbyssä. Turkuun tultiin juhannuksen jälkeen, jolloin siellä paraikaa oli pappeinkokous. Kihlman ilmoittautui osanottajaksi kokoukseen ja hänen vaimonsakin seurasi keskusteluja, ennenkuin he lähtivät maalle. Äidilleen hän siitä kirjoitti: "Minäkin esiinnyin muutamia kertoja, mutta ehkä olisi ollut parempi, että olisin vaiennut. Mielipiteeni eivät kuitenkaan päässeet määrääviksi minun kauttani. Minä ujostun helposti, kun minua vastustetaan. Kumminkin tapahtui minulle se ilo, että sääty hyväksyi useat kannattamani mielipiteet". [Ks. Handlingar i anl. af prestmötet i Åbo d. 28 juni — 1 juli 1859. Åbo 1860. Siitä näkee, että Kihlman esitti laajempia, perusteellisia lausuntoja seuraavista kysymyksistä: (1) raamatun saattamisesta yleisempään käytäntöön, (2) kotiopetuksen parantamisesta, (7) rippikouluista, (9) katekismussaarnoista, (14) pyhäpäivien viettämisestä. S.p.s. 312, 313 huomaa, että Kihlman kokouksessa, jonka lukion opettajat Pietarsaaressa pitivät 10/3 1859 valmistaakseen aineita pappeinkokouksen käsiteltäväksi, ehdotti, että ranskan ja venäjän kielten opetus poistettaisiin lukion ohjelmasta ja lykättäisiin yliopistoaikaan, joten elävistä kielistä ainoastaan suomi "maan omana kielenä" ja saksa "enimmin kehitettynä tieteellisenä kielenä" säilytettäisiin. Varsinkin oli luonnotonta, että kaikkien oppilaitten, jopa tulevien pappienkin täytyi lukea venäjää. — Pappeinkokouksista 1859 ja 1860 huomauttaa Martti Ruuth (Kirkollinen alkeisopetus aikakautena 1800-1860, Piispa H. Råberghille omistetussa julkaisussa 1913), "että suuri osa niistä papeista, jotka nyt ovat Turun papiston neuvotteluissa johtavana kantajoukkona — C. G. von Essen, F. O. Durchman, J. Grönberg, C. F. Stenbäck, A. Kihlman, F. G. Hedberg, E. M. Rosengren y.m. — joko olivat 1842 vuoden Turun pappeinkokouksessa syytettyjen ja nuhdeltujen penkillä olleita 'nuoria pappeja' tai olivat heidän hengenheimolaisiaan.">[ —

Heinä- ja elokuun vaihteella teki Kihlman Hannan kanssa viikon matkan Kirkkonummelle tavatakseen Saksasta palannutta Fabritiuksen perhettä, joka oli kesäksi asettunut Westerkullan tilalle. Möllbystä Kihlman kirjoitti Emma Riskalle: "En tunne itseäni koskaan onnellisemmaksi — kuin milloin Kristuksen totuus on saanut sijaa sisässäni. Semmoista onnellista aikaa olen taas saanut kokea maalaiselämän hiljaisuudessa, jossa olen saanut käyttää päiväni sanan tutkiskeluun. Tämä sana on ihmisen terveyslähde ja tätä kaivoa tahdotaan sulkea ja korvata ihmiskirjoituksilla, jotka ovat kurjia kaivoja (usla brunnar)!" — Terveinä palattiin Turun matkalta, mutta melkoinen osa syksyä elettiin vähemmän tyydyttävissä oloissa. Kihlmania vaivasi näet pitkällinen henkitorven tulehdus, jonka tähden hänen täytyi pysyä kotona ja jättää koulutuntiensa hoito muille. Kumminkin hän joulukuulla oli niin toipunut, että saattoi perheineen lähteä jouluksi Kruununkylään.

Yleensä nämä vuodet eivät tarjoa merkillisiä tapahtumia, jotka suorastaan kuuluisivat Kihlmanin elämäkertaan, ja pienemmille, joskin ajoittain syvästäkin tuntuville, seikoille jokapäiväisessä elämässä tässä ei ole tilaa. Siten mainittakoon v:lta 1860 ainoastaan seuraavaa: kesänsä vietti perhe Kruununkylässä Kihlmanin äidin luona. Juuri tällä ajalla Kihlman huomasi yrityksensä saada ostaa sopiva maatila turhaksi ja sen johdosta hän kirjoittaa humoristisesti äidilleen: "Kenties onkin parempi, että pysyn kiinni kirjassa kuin aurassa." Kun kumminkin anopin kanssa oli sovittu, että tämä tyttärineen muuttaisi Pohjanmaalle, vuokrasi Kihlman heille uudessa kaupungissa huoneuston, johon perhe jo syksyn alussa asettui. Vaasassa käydessään elokuulla teki Kihlman "setä Grönvallin" kanssa retken Molnträskille, joka muinoin oli ollut hänen isänsä lempipaikkoja. "Ah! kuinka kaikki oli autiota! Haan kautta johtava tie kytömaalle, joka ennen oli niin kaunis, on kokonaan häviön alainen ja puut kaadettu. Itse kytömaa on metsittynyt, ojat kasvaneet umpeen taikka täynnä vettä. Riihi voitaisiin sentään helposti saada kuntoon. Täällä olisi tarpeeksi tilaisuutta maanviljelykseen, jos sitä kaipaan". —

Tänä vuonna puuhattiin paljon oppilaitosten takaisinmuutto-asiassa. Vaasan porvaristo laati anomuksen, jossa esitettiin toivomus, että muutto tapahtuisi jo 1861. Kun sitten arkkipiispa syksyn alussa kävi Vaasassa, pyydettiin häntä puoltamaan anomusta. Bergenheim olikin valmis kannattamaan asiaa ja lupasi Pietarsaaressa tiedustella mitä siellä arveltiin, mutta nähtävästi hän ei saanut suoraa vastausta. Rehtori Odenvall, koulujen tarkastaja (Vöyrin rovasti) toht. Estlander y.m. olivat ehdottomasti muuttoa vastaan; toiset olivat kyllä sen puolella, mutta nekin vaativat varmuutta siitä, että lukio saisi laajemman huoneuston kuin Pietarsaaressa, että uudessa Vaasassa olisi tarpeeksi huoneita opettajille ja oppilaille, että siellä olisi kirkko, lääkäri, apteekki ja postikonttori y.m. Näin luetaan Wasabladetiin (17/11) painetussa lausunnossa, jonka Kihlman oli esittänyt opettajiston kokouksessa 3 p:nä marrask. ja johon G. Boehm, Osk. Blomstedt, J. G. Hedman, L. L. Laurén, Aug. Lilius ja G. Cannelin pääasiassa olivat yhtyneet. Sitte mainitussa lehdessä vielä julkisesti väiteltiin asiasta (kirjoittajat olivat: åäö ja xyz, edellinen merkki Osk. Ranckenin, jälkimäinen Alfr. Kihlmanin), mutta ilman muuta tulosta kuin että vaasalaisten toiveet pettyivät ja että koulujen palauttaminen lykkääntyi, niinkuin jo ennen on sanottu, v:een 1863.