Ei mitään velkoja, mutta sitävastoin:
Sitoumuksia Hämeenlinnan Höyrysaha-OY:n puolesta 487,500:—
Sitoumuksia Lahden Höyrysaha-OY:n puolesta 359,100:—
Osakkeista mainittakoon pääerinä: 92 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuusos. (n. 1400 kpl), 55 Yhdyspankin ja 160 Pohjoismaiden Osakepankin os., 17 Nokian oy:n os. (à 200), 700 Vaasan Puuvillateollisuus OY:n os. (a 50) sekä osakkeet Lahden ja Hämeenlinnan höyrysahayhtiöissä (nyt arvottomia). Näistä myytiin selvityksen aikana kaikki pankkiosakkeet ja osa teollisuusosakkeista, mutta m.m. Tampereen osakkeita jäi 50 edelleenkin Kihlmanin haltuun.
Joulukuulla 1880 ilmoitti Kihlman, että Lahden yhtiön omistama Lakomäen talo Viitasaaren pitäjässä oli myytävä pakkohuutokaupalla 17 p:nä s.k., ja kun ei muista ostajista ollut tietoa, pyysi hän saada ostaa talon — joka oli rasitettu Suomen pankin antamalla 300,000 mk:n kiinnityslainalla, mistä m.m. Kihlman oli täytetakauksessa korkeintaan 150 à 160,000 mk:sta. Pyyntöön suostuttiin sillä ehdolla, ettei hinta nousisi yli 125,000 mk ja että Kihlman asetettaisiin hallinnon alaiseksi, jota hoitaisi Kihlman itse ja lakitieteiden kandidaatti Theodor Wegelius.
Helmikuun 9 p:nä 1881 Kihlman ilmoittaa 90,000 mk:sta ostaneensa Lakomäen, jonka laajoilla (n. 14,000 tynnyrinalaa) mailla kasvoi hyvä metsä, ja anoo saada arvopaperi-panttia vastaan ottaa 50,000 mk:n lainan, voidakseen käyttää hyväkseen talon metsää. Anomukseen myönnyttiin samoinkuin samanlaisiin myöhempiin pyyntöihin, nimittäin 28 p:nä marrask. 1881 (50,000), 19 p:nä lokak. 1882 (100,000) ja 21 p:nä elok. 1883 (40,000). Viimeisen anomuksen ohella Kihlman saattoi jo ilmoittaa, että 1881 v:n metsänhakkuu oli tuottanut voittoa 84,933 mk, ja odotettiin 1882 v:n hakkuusta 40 à 50,000 mk:n voittoa.
Helmikuun 8 p:nä 1884 esitetyt tilit vuosilta 1881 — 1883 osoittavat, että velkoja oli suoritettu 339,761 mk; jäljellä olevat velat korkoineen (à 5 %) nousivat 425,358 mk:aan, mutta varoja oli 411,721, joten vajaus oli enää vain 13,637.
Hallinto, joka alkujaan oli toimeenpantu kahdeksi vuodeksi, pidennettiin nyt vuodeksi eteenpäin, ja sen jälkeen vielä pari kertaa, niin että se oli voimassa elokuun 1 p:ään 1886. Tilinteot osoittavat jatkuvaa menestystä. Helmikuun 10 p:nä 1885 olivat varat 572,954 mk, velat 483,612, joten ylijäämä oli 89,342, ja 5 p:nä marrask. s.v. olivat velat vähentyneet 271,944 mk:aan, jota vastoin varoja oli 352,007 s.o. ylijäämä teki 80,063. Viimeinen tilinteko tapahtui 28 p:nä heinäk. 1886, ja silloin oli velkoja vain 83,520 mk, varoja 168,098, ja ylijäämä siis 84,578. Hallinto ilmoitti samalla, että sen toiminnan aikana oli velkoja suoritettu: Hackman ja Kumpp:lle 5560; Kalevalle 15,474; Yhdyspankille 250,522; Suomen pankille 276,526 ja V. Heikelille 54,673, jonka ohella vielä oli maksamatta 82,827: Summa Smk 685,586. Suorittamattoman määrän tarjoutui Kihlman kohta maksamaan.
Lähes 700,000 mk tuli siis liikeyhteys Fabian von Schantzin kanssa maksamaan Kihlmanille, mutta silti hän oli tyytyväinen päätökseen. Hän oli suorittanut kaikki sitoumuksensa ja vielä 6 % korkoa koko ajalta — jota vastoin pankkivaltuusmiehet arvioidessaan Kihlmanin varoja 1880 olivat epäilleet, riittäisivätkö ne lopullisesti rahaksi muutettuina enempään kuin 50 %:iin vastattavasta. Arviota, johon tietenkin ajan kurssiolot vaikuttivat, pidettiin niin luotettavana, että toiminimi Paul Wahl & Kumpp. Viipurissa, jolla oli 40,000 mk:an saatava Lahden yhtiöltä, suostui heti vastaanottamaan 50 % lainasta täytenä maksuna. Myöhemmin Kihlman kuitenkin suoritti toisenkin puolen tätä lainaa. — Ohimennen mainittakoon, että Kihlman näyttää — emme tiedä millä perustuksella — toivoneen, että pankit tyytyisivät 5 % korkoon, mutta todellisesti hänen täytyi suorittaa 6 %.
Arvostellessaan niitä seikkoja, jotka olivat myötävaikuttaneet onnelliseen tulokseen, asetti Kihlman ensi sijaan sen, että velkojat ja varsinkin pankkivaltuusmiehet, luopuen tavallisesta menettelystä, myöntyivät omaisuuden vähitellen tapahtuvaan rahaksimuuttoon. Sitä ilman olisivat kaikki ponnistukset olleet turhia. Toinen edullinen seikka oli se, että takausmiehen sallittiin ostaa Lakomäen talo, jonka metsien käyttö hallinnon aikana antoi voittoa lähes 160,000 mk, ja oli siinä lehtori Gaddin suoma taitava ja uuttera avustus ollut suuriarvoinen. Lopuksi mainitsemme yhden seikan, josta Kihlmanin itsensä ei sopinut huomauttaa, nimittäin luottamuksen hänen rehellisyyteensä ja tunnollisuuteensa. Jollei velkojilla ja erittäin pankeilla olisi ollut ehdotonta luottamusta häneen, niin olisi kai tavallisuuden mukaan vaadittu kiireellistä rahaksimuuttoa. Se sekä hallinnon — lähinnä Kihlmanin — uupumaton harrastus ja tarmo ensiksi ja viimeiseksi veivät hänet voittoon.
Kihlmanille erittäin kuvaavana lisättäköön edelliseen vielä seuraava piirre. — Kun Kihlmanin omaisuus asetettiin hallinnon alaiseksi, sai hän nimenomaisen luvan käyttää hyväksensä kaikki palkkauksensa, ja se johti hänet keväällä 1880 perustamaan "hiljaisen" yhtiön nimeltä OLHL (hänen poikiensa nimien alkukirjaimet), johon kuului hänen vaimonsa ja lapsensa. Tätä yhtiötä varten hän alakuloisina hallintovuosina säästi sievoisen summan (useita kymmeniä tuhansia markkoja). Mutta ei siinä kyllä. Lainaamalla Oswaldin nimessä kauppaneuvos Otto Malmilta tarpeelliset rahat hän lunasti sille 9 niistä Tampereen yhtiön osakkeista, jotka hänen täytyi myödä, ja kun paras osa Lakomäen metsää oli käytetty velkojen suorittamiseen, hän järjesti asiat niin, että OLHL-yhtiö osti sen omakseen. Näin Kihlman tahtoi turvata omaistensa toimeentulon. Toiminimellä, joka tuskin oli tunnettu perheen ulkopuolella, oli oma kirjanpitonsa, eikä Kihlman myöhemminkään katsonut sen omaisuutta itselleen kuuluvaksi; yhtiö purkautui vasta parikymmentä vuotta myöhemmin.