Kesä 1885 oli samanlainen kuin edellisetkin valtiopäivien jälkeiset: toimitusvaliokunnan kokoukset vähensivät muutenkin harvoja lomahetkiä, jolloin Kihlmanin sallittiin nauttia Rulluddin vapautta. — Kokousten lomassa hän (16/7) kirjoittaa vaimolleen: "Rakas kuihtumaton, kukka! Kaikki kuihtuu tässä suuressa kuumuudessa. Mutta on jotain, joka ei kuihdu, jotain, joka pysyy voimissaan, jos sitä vain kastellaan ja hoidetaan. Niin uskon, ja alkusanojen uskontunnustuksesta voit käsittää mitä tarkoitan. Avioliiton ei tarvitse olla rakkauden hauta. Ei lainkaan, päinvastoin. Avio voi ja sen tuleekin olla sulatusastia, josta rakkaus ilmenee puhdistettuna, ja pyhitettynä. Oi mitä kukkia kukoistaakaan silmiemme edessä! Kunhan me vain näkisimme niitä.

"Eilen suoritimme 3 1/2 esitystä. Nyt on 5 1/2 jäljellä. Tällä viikolla pitäisi minusta työn päättyä; mutta kuka tietää!

"Jedenfalls toivon sunnuntaina saavani ihailla kauniita kukkiani
Rulluddilla. Kukkaisystävä Alfred."

* * * * *

Syksyllä alkoi taas koulutyö, joka nyt ensi kerran normaalilyseossakin oli niin järjestetty, että kaikki oppitunnit olivat ennen päivällistä. Uudistus oli toimeenpantu oppilaiden vanhempain ja holhoojain toivomuksesta. Opettajat pitivät uutta järjestystä ehdottomasti mukavampana heille itselleen, mutta oliko se myöskin edullisempi oppilaille, siitä ei Kihlman vuodenkaan päästä uskaltanut lausua ratkaisevaa arvostelua.

Tämän ajan kirjeenvaihdossa tapaamme mielenkiintoisen lausunnon normaalilyseolaisten konventista, josta näkee, miten Kihlman rehtorina suhtautui nuorisoon. T. Reuter oli kysynyt, oliko normaalilyseossakin konventti, ja sen johdosta Kihlman kirjoittaa (7/11), että sellainen yhdistys "tavallaan" oli olemassa. "Tavallaan" merkitsi sitä, että hän kyllä oli antanut VI-VIII luokkien oppilaille luvan lauantaisin kokoontua koulun musiikkisalissa, mutta oli kuitenkin joka kerta erityinen pyyntö tehtävä. [Tämän määräyksen, että oppilaiden oli joka kerta pyytää lupaa kokouksen pitämiseen, oli joku väärinkäytös aiheuttanut, sillä varhemmin (1870-luvulla) ei siitä vielä tietty — sanovat senaikuiset konventin jäsenet.] Kokouksia saatiin näet pitää ainoastaan sillä ehdolla, ettei rehtori ollut mitään huomannut, joka järkytti hänen luottamustaan oppilaihin. Miten riippuvainen yhdistys olikaan, oli sillä omatekoiset säännöt (jotka rehtori tietysti tunsi) ja myöskin käsinkirjoitettu sanomalehti. Ennenkuin lyseo sai oman talon, kokoonnuttiin vuorottain kaupungissa asuvien oppilaiden kodeissa, joissa oli tapana tarjota teetä. Kun sittemmin kokoukset pidettiin musiikkisalissa, toimitti toisinaan koulun vahtimestari osanottajille samanlaisen virkistyksen. Opettajillakin oli vapaa pääsy kokouksiin, mutta eivät liene usein käyttäneet tilaisuutta, eikä Kihlman itsekään näytä niissä käyneen. Hän oli näet, oltuaan koko viikon koulussa, niin väsynyt, että hän mielellään oli vapaana ainakin lauantai-iltoina.

Edelleen sanoo Kihlman, että hänen ymmärtääkseen konventista voi olla hyötyä, jopa paljonkin hyötyä, jos johto on hyvien toverien käsissä, mutta toiselta puolen voi se vaikuttaa hyvin vahingollisesti, milloin johtajat ovat huonoja, kevytmielisiä. Sen vuoksi olisi hyvä, että joku opettaja usein kävisi nuorten kokouksissa. Hämeenlinnassa, missä oltiin sangen tyytyväisiä konventtiin, oli tavaksi tullut, että oppilaat vuosittain valitsivat jonkun opettajan, jonka velvollisuus oli olla saapuvilla kokouksissa.

Lukuvuonna 1883-84 oli Kihlman saanut tietää, että konventissa oli ruvettu harjoittamaan viikinkiläisvehkeitä (vikingaintriger). Sen johdosta oli hän syksyllä 1884 ilmoittanut, ettei hänellä ollut semmoista luottamusta johtaviin tovereihin, että hän olisi voinut levollisesti (utan oro) antaa kokousten jatkua. Ne lakkasivatkin silloin, eikä niiden pitämiseen uudestaan pyydetty lupaa. — "Epämiellyttävän vaikutuksen teki minuun kirjeenvaihto, jossa täältä oltiin muutamien oppilaitosten kanssa Ruotsissa. Sattumalta sain lukea kirjeitä Ruotsista, joiden sisältö ei ollut hyvä. Niissä esiintyi omahyväisyyttä ja kevytmielisyyttä (inbilskhet och lättsinne)." — Kihlman lähetti Reuterille myöskin konventin säännöt, huomauttaen, ettei ensimmäinen § ollut hänen mieleensä, siinä kun toverikunnan toimintaa ei rajoitettu omaan oppilaitokseen, vaan ulotettiin koko Pohjolaan (hela norden) (!) [Normaalilyseon täyttäessä 50 vuotta ilmestyi: Svenska Normallycei kamratskaps historia 1865-1915 sammanskrifven af Karl Bruhn. Siitä näkee, että toverikunnan vaiheet olivat sangen kirjavat ja että rehtorilla oli koko paljon huolia siitä. Vaikka Kihlmanin joskus täytyi ankarastikin kohdella konventtia, tunnustaa tekijä kuitenkin, että hän oli oppilaiden rakastama.].

* * * * *

Samalta ajalta on toinen (päiväämätön) kirje, joka koskettelee valtiollisia seikkoja. Se on osoitettu Z. J. Clevelle Haminaan, ja on sen aiheuttanut Kihlmanin tarve ilmaista kunnioitetulle ystävälle, ettei hän mitenkään ollut ottanut osaa niihin vehkeisiin, jotka saivat aikaan, että tämä, kun pappissääty toukokuulla valitsi pankin tarkastajan, "6 vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen erotettiin". Kirjeessä annetaan seuraava sisuskuva säädyn elämästä. — Rovasti F. W. Hjelt oli ilmoittanut päättäneensä muuttaa Helsingistä pitäjäänsä lähelle Turkua, ja valittiin pankkivaltuusmieheksi hänen sijaansa prof. O. Donner. Pankintarkastajaksi taasen odotti Kihlman valittavaksi Cleven samoin kuin kahdessa edellisessä säätykokouksessa. Hän oli siitä maininnutkin, mutta havainnut jonkunlaista vaiteliaisuutta niissä, joita oli asiasta puhutellut. Sitten hän sai tietää, että Hjelt oli laatinut ehdokaslistan pankkivaltuusmiesten ja tarkastajan ja heidän varamiestensä vaalia varten, mutta listassa oli yksi tyhjä paikka, siinä näet ei ollut tarkastajan ehdokasta. Kun häneltä kysyttiin syytä, oli hän sanonut, ettei tiennyt kuka siksi olisi valittava. Hän ei siis tiennyt, oliko Cleve uudestaan valittava, mutta sääty ymmärsi heti, kuka Hjeltin mielestä oli valittava, nimittäin ei kukaan muu kuin entinen pankkivaltuusmies. Ei ollut enää mikään salaisuus, että Hjelt itse tahtoi tulla valituksi tarkastajaksi, ja vielä viime hetkellä tapahtui semmoinen painostus, että sellaiset jäsenet, jotka tuntia ennen olivat sanoneet äänestävänsä Cleveä, antoivat äänensä Hjeltille. Jälkimmäinen saikin 25, edellinen vain 11 ääntä. "Niin se kävi — varsinkin säädyn uudet jäsenet, jotka eivät lähemmin tunteneet Veljeä, eivät tahtoneet vastustaa Hjeltin toivomusta. Minuun teki vaali epämiellyttävän vaikutuksen, joka ei vähentynyt siitä, että Veli oli lähellä tulla pankkivaltuusmiehen varamieheksi (12 ääntä 14 vastaan, jotka annettiin Danielsonille). Mikä ymmärtämättömyys tahtoa siten antaa korvausta!" Merkittävä on, että Hjelt ensimmäisenä vuonna oli jäävi, koska hän vielä 1885 oli toiminut pankkivaltuusmiehenä — itse hän ei näy sitä huomanneen.