Mutta kun iloitsemme aateluudesta, jonka suomenkieli on tällä näyttämöllä voittanut, niin on meidän muistaminen Sinua, jota niin usein olemme ylistäneet. Näytellen kuningattaren osaa kuninkuutesi ei perustunut ainoastaan rooliin, vaan neroosi, jonka avulla kuninkaallisesti tulkitsit elämän ilot ja surut. Ja kuninkaallista oli sekin kun Sinä nähtyäsi, kuinka kansan kieltä ylenkatsottiin sen oman lieden ääressä, henkesi runsaalla lahjalla rohkaisit sitä vaatimaan oikeuttansa. Sitä lahjaa tämä maa ei unohda, ja sen antaja Charlotte Raa on muistossa elävä; ja kun täällä uneksitaan näyttämön tulevaisuutta, on hänen kuvansa antava unelmalle loistoa.
Samana iltana allekirjoitettiin seuraava rouva Raalle osoitettu kirje:
"Vastaanottakaa suosiollisesti, kunnioitettu Rouva, myötäseuraava vähäinen rahasumma — koottu 'Preciosa' näytelmä antamalla tänä iltana — halpana osoitteena siitä syvästä ja vilpittömästä kiitollisuudesta, jota tunnemme Teitä kohtaan siitä, että Te jalolla alttiiksi panemisellanne olette raivannut tietä kansalliselle draamataiteelle isänmaassamme ja etevällä taidollanne lemmekkäästi johdattanut sen ensimäiset horjuvat askeleet tällä tiellä. Yhtä vakuutetut kuin olemme, että tämä näin hyvillä enteillä perustettu taide on varttuva ja kasvava sekä rikkaita hedelmiä kantava, yhtä varmaan on muisto Teistä ja Teidän ansiostanne oleva siihen kiinnitetty ja aina elävä. Kunnioituksella, kiitollisuudella":
"Minä Ahnger, Emilie Bergbom, Ottilia Meurman, Anton Almberg, Alfred
Cedervaller, Kaarlo Engelberg, M. Alarik Zitting, Emilie Paldani, Mimmi
Cadenius, Augusta Johnson, Ina Brotherus, Mimmi Fabritius, Alma
Paldani, Otto Ticcander, Augusta Bergbom, Elis Stenberg, Fridolf
Wahlström, Therese Decker, Helena Aminoff, Hilma Aminoff, Joh. Castrén,
Ismaël Edvard Nyberg, Edvard Lang, Georg Ahlén, Karl Kaslin, Aina
Kruskopf, Waldemar Jahnsson, Alfred Poppius, Olga Tamelander, Gideon
Brummer, Rafael Laethén, Constance Björkman, David Airaksinen,
Elisabeth Avellan, Johannes Lagus, Carola Avellan, Werner Strömmer,
Olga Parastschuk, Nikodemus Hauvonen, Ida Molander, Karl Collin, Eva
Ticcander, Adla Wetzer, Aina Strömborg, Welly Oiva Gottlund, G.
Cederhvarf, L.N. Achté, Aina Tavaststjerna, Hilda Stråhlman, Hilja
Tavaststjema, Betty Stråhlman, Amelie Stråhlman, Elna Aminoff, Reinh.
Castrén, H. Nybergh, David Hahl, Joh. Alfr. Winsten, Ernst Fr.
Albrecht, Theodor Leopold Eck, A.J. Ahnger, Wendla Arppe, Alfred
Backman, Petter Ervast, F.F. Brummer, Oskar af Heurlin, Oskar
Gröneqvist, Kaarlo Bergbom."
Olemme ottaneet tähän 69 allekirjoittaneen nimetkin, jotta nähtäisiin kutka "Preciosassa" esiintyivät. Huomattava on kuitenkin, että jotkut ensi näytännössä mukana olleet olivat matkustaneet pois ja toisia astunut heidän sijaansa sekä myöskin, että joukossa luultavasti on joitakuita, jotka ottivat osaa kunnioituskirjeeseen ilman että olivat näyttämöllä myötävaikuttaneet.
Se menestys jolla tähän asti oli toimittu, sai Kaarlo Bergbomin ystävineen toimien Suomalaisen seuran nimessä ryhtymään yhä suurempiin puuhiin. Jo toukokuulla tiettiin kertoa, että "syyssäsongi" tulisi olemaan loistava. Ida Basilier, joka puolikolmatta vuotta harjoitettuaan lauluopintoja Parisissa ei enää aikonut sinne palata, oli syyskaudeksi otettu draamallisen osaston palvelukseen, ja hänen avullaan oli ensimäinen oikea ooppera — Giuseppe Verdin "Il Trovatore" — suomeksi esitettävä. Eikä siinä kylläksi, edemmäskin ulottuivat suunnitelmat. Päättymäisillään olevan näytäntökauden jälkeen oli rouva Raa eroava ruotsalaisesta teatterista tehdäkseen opintomatkan ulkomaille, syksyksi 1871 hän palaisi ja silloin perustettaisiin teatterikoulu, jossa hän olisi opettajana ja joka ei ainoastaan tyytyisi oppitunteihin suljettujen ovien sisällä, vaan, kerättyään parhaiten edistyneet oppilaat, alusta alkaen koettaisi esiintyä, joskin vaatimattomana, kumminkin julkisesti toimivana teatteriseurana. Valmistuakseen tähän tehtävään ja voidakseen muutoinkin entistä paremmin vaikuttaa asian hyväksi rouva Raa oli opiskellut suomenkieltä ja lähtisi täksi kesäksi Keuruulle kansan keskellä varttuakseen tämän kielen käytännössä. — Nämä niinkuin muutkin sentapaiset suunnittelut ja valmistelut ovat vaillinaisesti tunnetut. Ne kätkeytyvät luonnollisesti niiden tulosten taakse, jotka tosiasioina ovat esiintyneet julkisuudessa; ainoastaan yksityisissä kirjeissä tavataan niistä satunnaisia tietoja.
Siten tiedämme, että rouva Raa todella heinäkuulla lähti Jyväskylän kautta Keuruulle. "Jyväskylässä", hän kirjoittaa Bergbomille, "minut vastaanotettiin semmoisella riemulla kuin olisin ollut rakas ystävä. Ylitarkastaja Cygnaeuksen perhe oli niin sanomattoman rakastettava ja sydämellinen minua kohtaan, etten voi koskaan unohtaa sitä." Cygnaeuksen luona tuli tri Schildt, jonka lehdessä ennen oli ollut mitä ankarimpia hyökkäyksiä teatteria vastaan, esittämään "yleisen pyynnön kaupungin puolesta", että näyttelijätär antaisi yleisön kuulla jollei muuta niin ainakin lausuntoa. Kun rouva Raa ei kuitenkaan katsonut mahdolliseksi esiintyä yksistään lausujana, niin heräsi ajatus "Lean" näyttelemisestä, johon hän puoleksi suostuikin ukko Schildtin äärettömäksi ihastukseksi. Kuitenkin vaati asia valmistuksia ja sentähden se lykättiin siksi kun näyttelijätär oli päättänyt olonsa Keuruulla. Eräästä myöhemmästä kirjeestä (16/8) nähdään puuhan jo olleen niin edistyneen, että rouva Raa antoi määräyksiä pukujen lähettämisestä Helsingistä Jyväskylään. Mistä syystä asiasta ei sittenkään tullut mitään, on tuntematonta. — Keuruulla rouva Raa asui eräässä talossa kirkonkylässä. Hän oli tyytyväinen hiljaiseen sisämaan elämään ja ystävälliseen kohteluun, joka kaikkialla tuli hänen osakseen (m.m. pappilassa rovasti Bergrothin perheessä). Samana kesänä oleskelivat myöskin neidit Elisabet ja Kaarola Avellan Keuruulla Häkkisellä, ja heidän luonaan rouva Raa oli vieraana viikon päivät tehden matkan kirkkoveneellä. Näyttelijätär vakuuttaa, että hänen olonsa Suomen sisämaassa suomea oppimassa ei suinkaan tuntunut hänestä "uhraukselta", vaan oli hän toimiva suomalaisen teatterin aikaansaamiseksi ja kohottamiseksi niin kauan kuin häntä tarvittiin.
Edelleen tiedämme Bergbomin elokuun alkupuolella lähettäneen Ouluun Ida Basilierille "Trubadurin" ja Massen operetin "Jeannetten häitten" partituurit suomennettuine teksteineen. "Olen kerrassaan hämmästynyt ja ihastunut", laulajatar vastasi, "onnistuneesta suomennoksesta. Olen todella ihmeissäni nähdessäni kuinka uskollisesti ranskalainen teksti on käännetty niin kokonaan erilaiselle kielelle kuin suomi; poljennosta ja musiikista on täydellisesti lukua pidetty.[63] Trubaduria olen jo harjoitellut — se on ihanaa! En koskaan olisi uskonut, että kaunis kielemme olisi niin sointuvaa laulussa! Itse satakieli-aria helkkyy suloisesti suomeksi. Pelkään vain etten varsinkaan Trubadurissa jaksa tyydyttää vaatimuksia — kumminkin toivon yleisön antavan anteeksi vasta-alkajalle." — Samassa kirjeessä Ida Basilier kertoo Oulussa tutustuneensa tenorilaulajaan Gunnar Fogelbergiin, joka edellisenä näytäntökautena oli debyteerannut Tukholman oopperassa. Hänellä oli miellyttävä, laajanlainen ääni, hän oli halukas tulemaan joksikin ajaksi Helsinkiin ja laulaisi mielellään suomeksikin, jollei se vain olisi hänelle mahdotonta. Vihdoin laulajatar mainitsi, että hänen "pikku sisarensa" oli myöskin tuleva Helsinkiin ja he voisivat ehkä yhdessä laulaa kohtauksen "Noita-ampujasta", vaikka hänen äänensä on heikonlainen. Eräs serkku, maisteri J.A. Bergman, käänsi par'aikaa tekstiä. Kaikki mitä näin esiteltiin kirjeessä, oli syksyllä toteutuva.
Rouva Raa oli todella alkavaksi näytäntökaudeksi eronnut ruotsalaisesta teatterista, ja kun hän lykkäsi lähtönsä ulkomaalle joulun aikaan, ei mikään estänyt häntä syksyllä esiytymästä erinäisissä suomalaisissa näytännöissä. Ensimäiset näistä näytännöistä toimeenpani hän itse, palattuaan Keuruulta, suomalaisten ystäviensä avulla hankkiakseen matkarahoja, ja kaksi varhaisinta tapahtui Turussa, jossa sitä varten jo kesäkuulla oli valmistuksiin ryhdytty. Syyskuun 23 p. saatiin Suomen vanhassa pääkaupungissa — jollei oteta lukuun 1600-luvun näytäntöjä — ensi kerran kuulla suomenkieltä teatterilavalta. Ohjelma käsitti Bergbomin "Paola Moronin" ja O. Gastineaun yksinäytöksisen huvinäytelmän "Pitokengät" eli "Tanssikengät" (jälkimäistä nimeä käytettiin myöhemmin Helsingissä). Tässä hupaisessa puhelukappaleessa on ainoastaan kaksi naisosaa, ja rouva Raa näytteli toisen (Marguerite de Chatenay). Muut näyttelijät kummassakin näytelmässä olivat turkulaisia, josta näkyy että ei ainoastaan pikku komedia vaan "Paola Moronikin" oli Turussa uudestaan harjoitettu. Teatterin sanotaan olleen täynnä katsojia, jotka vilpittömillä suosionosoituksilla ilmaisivat tyytyväisyytensä. "Todella ihmetyttävää", kirjoitettiin U. S:lle, "oli se taito ja sujuvaisuus, millä rouva Raa puhui äidinkieltämme, jota hän niin vähässä ajassa on oppinut; selvää on, että tämmöisen taidon saavuttamiseksi tarvitaan intoa ja rakkautta, jota ei löydy juuri joka hengessä, ja joka sen vuoksi ansaitsee sitä suuremman kunnioituksen ja kiitoksen." "Paola Moronin" tekijä, tohtori Bergbom, joka itse oli saapunut Turkuun johtamaan näytäntöpuuhaa, huudettiin hänkin esille. Suomalaisen näytännön vaikutuksesta mainitsee siteeraamamme kirjoittaja, että "moni ylpeä ylimys ja moni 'fiini fröökinä' on sen kautta tullut huomaamaan, että isäimme kieli, josta hän tätä ennen on puhunut pilkalla ja ylenkatseella, kuitenkin kelpaa muuhunkin kuin ainoastaan torilla käytettäväksi, että sillä voi esittää korkeimpiakin henkisiä asioita ja että se kaikuu kauniilta ja suloiselta". — Näytäntö annettiin toistamiseen 25 p., jolloin jälkikappaleena esitettiin Benedixin "Riita-asia".
Suomalaisen seuran toiminta syksyllä alkoi 11 p. lokakuuta iltamalla, jossa rouva Raa lausui Kallion iki-ihanan "Oma maa" runoelman ja Ida Basilier esitti useita soololauluja. Alku oli siis hyvä, ja tämä syksy tulikin loistavimmaksi ajanjaksoksi seuran elämässä. Silloin näet sen draamallinen osasto sai aivan erinomaista aikaan ja sen tavalliset iltamatkin olivat erittäin onnistuneita. Muun muassa on merkille pantava, että Alma Fohström näissä iltamissa ensi kerran esiytyi suuremman yleisön edessä. Luultavaa on, että tulevan kuuluisan laulajattaren vanhempi sisar, nti Augusta Fohström, joka oli nti Augusta Bergbomin koulutoveri ja jossa suomalaisuuden asia oli herättänyt mielenkiintoa, ensiksi kertoi Emilie Bergbomille 15-vuotiaan sisarensa harvinaisesta lauluäänestä. Miten lieneekään, varmaa on että tämä Emilie Bergbomin kehoituksesta lauloi ensin yhdessä ja sitten muutamissa toisissakin iltamissa. Laulajatar itse muistelee vielä laulaneensa Collanin "Rose-Marie", arian "Excusez du peu!" oopperasta "Traviata" ja "Minun kultani", ja olivat suosionosoitukset olleet erinomaisen lämpimiä. Eikä sitä kenkään oudoksune, joka muistaa pienen vaaleapukuisen tyttöhaamun silloisen seurahuoneen salin lavalla. Hänen hienot kauniit kasvonsa rusottivat kultakiharain keskeltä ja helkkyvä laulu oli luontaisen musikaalisen aistin leimaama, joka sai jäykimmänkin kuulijan huomaamaan, että tässä oli jotakin jokapäiväisyydestä eroavaa. — Se menestys, jonka laulajattarenalku saavutti Suomalaisen seuran iltamissa, kuuluu ratkaisevasti vaikuttaneen kysymykseen hänen tulevaisuudestaan. Harjoitettuaan opintoja nti Anna Blomqvistin edessä Alma Fohström 1873 lähti Pietariin ruvetakseen rouva H. Nissen-Salomanin oppilaaksi. Kun ehdimme Suomalaisen oopperan aikaan, on kerrottava mitä tästä Suomalaisen seuran suosikista sukeutui.