[7] Sam. p. VI: Om teaterns framtid i Helsingfors.
[8] Sam. p. VI: Ännu en gång om teaterns framtid i Helsingfors.
[9] k. 1906.
[10] Se ystävä, jolle Gröneqvist kirjoitti tämän ynnä muut siteeraamani kirjeet oli ylioppilas, sittemmin valtioarkeoloogi J.E. Aspelin. Heidän ystävyytensä johtui yhteisistä iloista ja suruista Vaasan yläalkeiskoulussa, josta Gröneqvist muutti Hämeenlinnan "siviililukioon".
[11] Ylioppilasnäytäntöjen päätyttyä 1859 kuuluu olleen kysymys seuraavana vuonna ottaa Schillerin "Rosvot" näyteltäväksi. Amaliaksi ajateltiin E. Nervanderia, joka toverien mielestä olisi ollut varsin sopiva siihen tehtävään.
[12] Näitä käännöksiään Rahkonen julkaisi kuvalehdessä "Maiden ja merien takaa".
[13] Muutamia muita suomalaisia nimiä nähdään tosin ensimäisten näyttelijäin luettelossa, mutta kyllä, pidettiin huolta siitä että niiden omistajat eivät päässeet kotimaisella murteella häiritsemään "ensemblea".
[14] Norjalaisessa viikkolehdessä "Figaro", 1883 n:ssa 31 ja 32, on painettuna eräs rouva Winterhjelmin tanskalaiseen "National tidende'en" lähettämä kirje, jossa hän laajanlaisesti esittää käsityksensä näyttämötaiteesta.
[15] Se on julkaistu H. T:ssä 1862 n:o 85.
[16] Tietoja koulusta antaa neiti E. Degerholm, joka itse oli siinä oppilaana, julkaisemassaan "Vid svenska scenen i Helsingfors, minnen och bilder", 1900. — Varsinkin F. Berndtson, F.A.T:n toimittaja ja teatteriarvostelija, oli arvostelussaan kohtuuton ja juuri hän katkeroitti sekä opettajain että oppilaitten mielet. Erittäin julkeasti hän hyökkäsi teatterikoulua vastaan koenäytännön johdosta 15 p. helmikuuta 1869. Näytteleminen ilmaisi muka "ainoastaan harrastuksia invita Minerva" eikä "ainoakaan ollut kohonnut edes keskinkertaiseksi dilettantiksi". Fredr. Cygnaeus esiintyi "valtion virallista talonvahtia" vastaan kirjoituksessa "Ukkosenjohtaja kriitillistä rajuilmaa varten", (Saml. Arb. VI, s. 130.)