Vihdoin oli pitkällisten ja huolellisten harjotusten jälkeen Meyerbeerin suuri, 5-näytöksinen, Perttulin yön verilöylyyn päättyvä ooppera Hugenotit valmis. Ensi ilta 8/12 oli Suomalaisen oopperan loistavimpia. Sävelteos esitettiin täydelle huoneelle mitä suurimmalla menestyksellä. "Kaikki, soolo- ja yhteislaulunumerot, köörit ja orkesteri, yhtyi mahtavaan vaikutukseen ja herätti toisen suosionmyrskyn toisensa perästä; erittäin olivat suosionosotukset innostuneita suuremmoisen ja varsin onnellisesti suoritetun toisen näytöksen ja Valentinen (rva Achté) ja Raoulin (Navrátil) mestarillisesti laulaman, sydäntäkouristavan kaksinlaulun jälkeen neljännessä näytöksessä." Näytännön lopussa huudettiin taiteilijoitten rinnalla esiin myöskin kapellimestari Hrimaly ja Bergbom. — Paitse mainituita kiitettiin hyvästä tuloksesta nti Ingmania (kuningatar Margareta), rva Aura Thuringia (paashi Urbain), Hannes Hahlia (Marcell), Achtéta (Nevers) ja Bergholmia (kreivi de St. Bris). Lukuisat kööritkin, joissa laulajien luku nousi yli 50, onnistuivat oivallisesti. Vihdoin pidettiin oopperan näyttämöllejärjestelyä koristuksineen ja kauneine pukuineen erittäin onnistuneena. Niinkuin tavallista on kun tämä pitkä ooppera näytellään, oli useita lyhennyksiä tehty — varsinkin 5:nnessä näytöksessä — mutta kuitenkin kesti ensi näytäntö klo 1/2 12:een. Seuraavat näytännöt alotettiin klo 1/2 7 — Näytännön jälkeen köörilaulajat kävivät Bergbomin asunnon edustalla laulamassa.

Hugenotit meni vielä neljä kertaa ennen joulua (10/12-17/12). Ennen viimeistä näytäntöä julkaistiin Morgonbladetissa arvostelu, josta otamme seuraavat kohdat:

— — "Niin harvinaisen lahjakkaalle draamalliselle laulajattarelle kuin rva Achté on Valentinen mahtava osa kiitollinen tehtävä. Erittäin onnellista on että se niin hyvin sopii hänen mezzosopranolleen. Emme voikaan muuta kuin ehdottomasti ihailla sitä ilmehikästä tapaa, millä hän esittää kärsivän, rakastavan naisen, joka sortuu elämän koviin ristiriitoihin. Rva Achtéssa sulaa suuressa määrässä laulu ja näytteleminen yhteen sopusointuiseksi kokonaisuudeksi, ja se innostuksen hehku ja tuli, joka puhkeaa näkyviin intohimoisemmissa olosuhteissa, on yhtä tärkeä osa kuin musikaalinen varmuus siinä eheässä taideluomassa, joka hänen Valentinensa on. Eritoten on mainittava neljännen näytöksen suuri kohtaus Valentinen ja Raoulin välillä, yksi rva Achtén ja oopperan loistokohtia. — Hra Navrátililla oli niinikään tässä intohimoisessa kohtauksessa tilaisuutta näyttää kykynsä voimakkain puoli. Hänen esityksensä oli muutoin tavallisuuden mukaan huolellinen ja ansiokas. Suurimpia laatuaan hänen luonnolliset äänivaransa eivät ole, mutta sitä enemmän on arvoa annettava taiteilijalle, joka, käsittäen tehtävänsä, varmasti kehitetyllä laulumetoodilla ja huolellisella äänensä käyttämisellä osaa voittaa vaikeuksia, jotka vähemmän tottuneelle olisivat kerrassaan mahdottomia. Paha vaan että hra Navrátil tämän oopperan aikana ei ole ollut oikein voimissaan. — Margaretan osan lauloi kiitettävästi nti Ingman, joka varsinkin koloratuurilaulussa osottaa edistymistä. Kuitenkin toivoisimme enemmän täsmällisyyttä näyttelemisessä ja lämpöä esityksessä. — Reippaasti ja miellyttävästi esiintyi tunnettu ja arvossa pidetty musiikinharrastaja [rva Aura Thuring] eloisan ja keimailevan paashin roolissa. Huomautamme äännännän puhtaudesta, jossa hän, huolimatta kauniista äänestään, ei aina ole tyydyttänyt korkeampia vaatimuksia. — Hra Hahl puolestaan kerrassaan yllätti yleisön hyvällä käsityksellään ja esityksellään Marcelin kauniissa ja tärkeässä osassa. Päättäen tästä debyytistä — ennen koulutusta — on hra Hahlilla syvine, menevine äänineen lupaava tulevaisuus näyttämöllisenä laulajana. Jo nyt ilmenee esityksessä mitä parasta ennustavaa tasaisuutta ja sydämellisyyttä. — Hra Bergholmkin ansaitsee kiitosta; neljännen näytöksen salaliittokohtauksessa on hänen äänensä vaikuttava, vaikkei hänellä ole tarpeellisessa määrässä yltiöpäistä hehkua. Ja vihdoin on hra Achtélle tunnustus suotava hänen ansiostaan kokonaisuuden onnistumisessa. — Hrimalylla on suuri kunnia tilapäisesti lisätyn laulukunnan harjottamisesta. Voimaan ja täsmällisyyteen nähden ovat köörit täysin tyydyttävät; suuremmoinen salaliittokööri ja vaikea kiistakööri suoritetaan todella mallikelpoisesti." — —

Ennen vuoden loppua annettiin enää vain kaksi näytäntöä: Laululintunen ja Norma 26/12 ja Musta Domino 28/12. —

* * * * *

Joskaan vuodenvaihde ei vaikuttanut muutosta lauluosaston toiminnassa, lienee kuitenkin sopivata taasen palata puheosastoon, jonka jätimme silloin kun se Jämsästä matkusti Hämeenlinnaan. Täällä rva Th. Hahnsson, Vilhon kirjeen mukaan, oli tilannut sille Nordinin salin (vuokra: 5 prosenttia bruttotuloista) ja ensi näytäntö (Yhdistysjuhla, Toinen tai toinen naimaan) oli 17/11. Kaikkiaan annettiin 9 näytäntöä — viimeinen 5/12. Merkillisin ilta oli 28/11, jolloin Lea meni ensi kerran toinen näyttelijätär kuin rva Raa nimiroolissa. Siinä debyteerasi näet nti Kaarola Avellan ja sanotaan sen tapahtuneen varsin suurella menestyksellä. Viimeksi esitettiin Aksel ja Walborg, "joka näkyi suuresti tyydyttävän hämeenlinnalaisia". Vilholla oli ollut paljo puuhaa Trondhjemin tuomiokirkon rakentamisesta Nordinin salonkiin! — Keskitulo näytännöistä oli 260 markkaa.

Hämeenlinnasta muutettiin Tampereelle, jossa 12/12 alotettiin samalla ohjelmalla kuin edellisessä kaupungissa. Näytäntöjä annettiin aina helmikuun keskivaiheille saakka; viimeinen oli 13/2. Tammikuun lopulla oli kuitenkin viikon väliaika, jolloin ei näytelty; silloin kävi, niinkuin alempana saamme nähdä, osa seuruetta vierailulla Helsingissä. Ohjelmisto oli pääasiassa entinen. Lea meni kaksi kertaa, Aksel ja Walborg kolme, joista kaksi täydelle ja yksi hyvälle huoneelle. Uutuuksia olivat: ensimäinen Molièren komedia näyttämöllämme, Vilhon suomentama Lääkäri vastoin tahtoansa— Vilho pääroolissa, 2/2, ja Törmäsen kääntämä, Th. Barrièren 3-näytöksinen huvinäytelmä Enon rahat, 7/2. Yleisö oli yleensä tyytyväinen, ja tekivät tulot keskimäärin 315 mk illalta.

Vielä mainittakoon että vuoden vaihteessa taikka oikeastaan vähän varhemminkin oli seurueeseen liittynyt uusi jäsen, Rudolf Kivekäs (Löfving), 21 v., nimismiehen poika Lapvedeltä, käynyt viisi vuotta Haminan kadettikoulua ja ollut muutamia vuosia lääninkonttoristina Viipurin lääninhallituksessa. Tämä nuori mies ei ollut lahjaton, mutta jo puolentoista vuoden päästä hän meni Ruotsalaiseen teatteriin. Edelleen tarjoutui Tampereella kaksi nuorta neitiä teatteriin. Toinen, Hilma Rosendahl, jäikin useiksi vuosiksi seurueeseen. Hän oli ravintoloitsijan tytär, "sivistynyt ja koulunkäynyt", Vilho kirjoittaa, "sekä varreltaan sopiva ja ulkomuodoltaan kauniinpuoleinen".

* * * * *

Edessämme on 1877 vuoden kevätkausi, jolloin Suomalainen teatteri tavallista enemmän oli yleisen huomion esineenä. Tämä aiheutui ensiksikin siitä, että se viisivuotiskausi, joksi kannatusyhdistys oli perustettu, nyt oli umpeen kulumassa ja että siis uusi pohja oli laskettava yritykselle, toiseksi siitä, että hallituksen puolelta viritettiin n.s. yhteenliittymis- eli fusioonikysymys, joka tarkoitti yhteistoiminnan aikaansaamista teatterien välillä ja joka, vaikka se lopulta raukesi tyhjiin, kumminkin synnytti loppumattomia neuvotteluja ja sovinnonhieromisia, ja vihdoin kokoontuivat jälleen säädytkin ja niilläkin oli sanansa sanottava taidelaitoksesta, joka oli alkuunpantu edellisten valtiopäivien päättyessä. Kaikesta tästä on järjestänsä selkoa tehtävä, mutta parhainta lienee ensin kertoa itse teatterin toiminnasta ja vasta sitten ottaa muut asiat puheeksi.