[54] Jussi Snellman, s. 28/6 1879 Oulussa, kauppakirjuri Viktor Snellmanin poika, ylioppilas 1900, tullut teatteriin syksyllä 1901.
[55] Sama mies, joka valtiopäivillä 1872, talollissäädyn jäsenenä, oli loistavasti todistanut Suomalaisen teatterin mahdottomuuden.
[56] Mainita ansainnee että tästä huolimatta eräissä ruotsinmielisissä lehdissä, arvatenkin parempaa tietoa vastaan, kerrottiin että senaattoreja oli kutsuttu! Tahdottiin kai yllyttää yleisöä olemaan menemättä juhlaan — mikä yritys ei kuitenkaan onnistunut.
[57] Juhlaksi ilmestyi pikku vihkonen: Suomen Kansallisteatterin Avajaiset, joka paitse ohjelmaa sisältää täydellisen "avustajain" luettelon, alkaen johtokunnasta ja päättyen juhla-airueisiin, mainiten noin 500 nimeä!
[58] Tämän puuhan alkuaiheesta y.m. olemme viime hetkessä saaneet seuraavat yksityistiedot. — Kälynsä, rva Agnes Vuorenheimon syntymäpäivänä (3/2) 1901 Emilie oli ystäville, kahvivieraille, kertonut kuinka Kaarlo ja hän pitkät ajat vasta klo 12 jälkeen yöllä olivat päässeet kotia teatterista. Tästä oli Kaarlo ollut niin väsynyt, että hän aina väliin lepäsi sohvallaan teatterissa; mutta eräänä päivänä oli sattunut että sohva yks kaks tarvittiin näyttämöllä ja kannettiin sinne. Mitään sanomatta Kaarlo oli siepannut päänaluksensa, mennyt "verstas"-huoneeseen ja pannut pitkälleen höyläpenkille ja nukahtanut siihen. Tämä juttu liikutti kovasti rouvien sydämiä, ja Emilien mentyä tehtiin salaliitto: sohva oli hankittava Kaarlon huoneeseen uudessa teatterissa, mitä mukavin ja niin jykevä, ettei sitä voitaisi laahata näyttämölle! Toimikunnan jäsenet olivat rvat Elin Rönnholm, Anna Stenroth, Iina Tarjanne ja Edith Wegelius sekä nti Aini Nevander. Paitse Helsingistä saatiin apua muualtakin: Tampereen naiset esim. lahjoittivat ryijyn lattialle, nti Oker-Blom Itä-Suomesta kaksi paria uutimia. j.n.e. Ja kaikki pidettiin todellakin niin salassa, että Bergbom-sisarukset ja heidän lähimmät omaisensa eivät saaneet asiasta vihiä ennen kuin juhlapäivänä.
[59] Uuden talon mukana otettiin käytäntöön uudet sanat: permanto (parterre), aitio (looshi), parvi (rivi) etuparvi (balkongi) j.n.e.
[60] Sangen luultavaa on, että Bergbom sai Erkon käsittelemään juuri tätä aihetta. Ainakin tiedämme hänen jo 1887 ajatelleen, miten Pohjolan häät voitaisiin näyttämöllä esittää. Silloin näet Bergbom auttoi nti Aini Nevanderia, joka oli tyttökoulun 7:llä luokalla, tekemään siitä näytelmän. "Hän viivotti Kalevalassa ne paikat, jotka olivat otettavat ja neuvoi miten ne oli yhdistettävä kokonaisuudeksi." Näytelmä esitettiin saman koulun lussijuhlassa mainittuna vuonna.
[61] Taiteilijattarelle maksettiin näinä aikoina 600 mk kustakin näytännöstä, jossa hän esiintyi; mutta hän ei ottanut mitään viimeisestä illasta Arkadiassa eikä (kahdesta ensimäisestä) Leana-esiintymisestään uudessa talossa. Vastalahjaksi johtokunta Teatterin puolesta myöhemmin antoi Y. Westerholmin maalaaman taulun, jonka kehykseen kiinnitetyssä hopealevyssä oli kirjoitus: "Ida Aalhergille muistoksi Kansallisteatterin vihkiäisistä huhtik. 9 p. 1902."
[62] Lähettäessään kauniin ja kallisarvoisen lahjan taiteilija kirjoitti: "Samalla pyytäisin asianomaisille sanomaan, että tämä pieni teos olkoon osaltani roponen teatterimme alttarille. Minä en ole koskaan niinkuin tuhannet muut ollut tilaisuudessa rahallisesti kannattamaan Suomalaista teatteria ja olen sentähden ajatellut kaikessa vaatimattomuudessa voivani tällä tavalla velkani sovittaa."
[63] Sahanomistaja ja maanviljelijä Laukaalla, synt. 1844. Oli valtiopäivämies 1888 (Laukaan tuomiokunnan edustajana) sekä 1894, 1899, 1900 ja 1904-05 (jälkimäisillä kerroilla Saarijärven tuomiokunnan edustajana — tuomiokunta jaettiin 1889).