[64] Tässä sopinee ehkä mainita syy, miksi noin v:n 1900 jälkeen Bergbom-sisarusten kirjeitä on vähemmän olemassa kuin ennen. Kirjan tekijä muistaa nti Bergbomin kertoneen hänellä ja hänen veljellään olleen tapana ennen kotia tuloansa hävittää matkalla saamansa kirjeet, jotta he siten välttäisivät rettelöitä matkakapineita nuuskivien santarmien kanssa.
[65] Otamme tähän runon loppupuolen alkusanatkin:
Ett qvinnohjärta, som förstod Att foga samman frid och mod; En hand, som vänskapsbanden knöt Så fast, att döden blott dem bröt; Ett sinne, som till ett förent De två begreppen skönt och rent; En ton, som slägt med himlens ljus, Flög bort från hvardagslifvets grus; Ett skimmer utaf glädjens sol, Så sällspord här vid frusen pol; Som hemmets gran finsk hennes håg, Men utåt fri som Finlands våg; En hvit konvalj, som blommar än Fast sexti höstar stormat hän; En ljusbild från den tid i går, Då äfven Finland hade vår.
[66] Johtokunta oli alkuaan ehdottanut, että kullakin osakkaalla olisi yksi ääni; kannattajain kokouksessa enemmistö kuitenkin puolsi ääniasteikkoa, joka otettiin sääntöihin. Perusteena oli tietysti se, että katsottiin oikeaksi ja kohtuulliseksi, että Bergbom-sisaruksilla ja entisillä kannattajilla olisi enemmän sanottavaa teatterin asioissa kuin uusilla osakkailla, semminkin kun sisaruksille annettu suurempi määrä osakkeita olisi ollut kerrassaan arvoton, jos jokaisella yhdenkin osakkeen omistajalla olisi ollut sama äänivalta kuin heillä ja muilla enemmän uhranneilla.
[67] Todellisuudessa ei eroa ollut varsinaisten ja varajäsenten välillä, sillä vanhastaan oli tapana ollut kokouksiin kutsua sekä toiset että toiset.
[68] Eero Kilpi, s. 23/3 1882 Kustavissa, merikapteeni David Erikssonin poika, ylioppilas, tullut teatteriin 1902.
[69] Tämän kirjan tekijän laatima.
[70] Syynä siihen että arvostelija nuhtelee Bergbomia (!) suomalaisen draaman laiminlyömisestä oli se, että häneltä itseltään oli vastaanotettu näytelmä, mutta oli se (samoin kuin muka jotkut muutkin alkuteokset) jäänyt esittämättä. Loukatun päähän ei näy pälkähtäneen se ajatus, että Bergbom, vaikka hän oli kappaleesta palkkion suorittanut, joko piti sitä ala-arvoisena, taikka mieluimmin vetäytyi yhteistyöstä tekijän kanssa, joka oli asiakseen ottanut tyrkyttää yleisöön sitä käsitystä, että hän oli kelvoton teatteria johtamaan.
[71] Tämä suuri, seitsemällä kylkirakennuksella varustettu sairaala kuuluu olevan yksityisen kansalaisen kaupungille lahjottama, ja kaikille genovalaisille annetaan siinä maksuton hoito. Kumminkin on yksi osasto varattu vieraillekin, jotka maksavat edestään. Suurenmoinen laitos avattiin 1888.
[72] Otto Närhi, joka viime näytäntökautena vielä oli ollut mukana — hänen viimeinen roolinsa lienee ollut Reita Panussa —, oli ankaran hermotaudin tähden joutunut sairaalaan, josta hän ei enää palannut. Hänen kärsimyksensä päättyivät 7 p. toukok. 1904. Hänessä menetti Teatteri yhden lahjakkaimpia näyttelijöitään, ja tappio oli sitä suurempi kun hän jo oli näyttämöllisenä luonnekuvaajana taiteilijaksi kehittynyt.