[73] Tänä syksynä tuli teatteriin: Teppo Raikas (Durchman), s. 9/10 1883 Viipurissa, sahanhoitaja A. G. Durchmanin poika, ylioppilas. Esiintyi ensi kerran eräässä "Onnen Pekan" sivuosassa.
[74] Helmikuuhun — sentähden että silloin aina ryhdyttiin neuvottelemaan ja päättämään seuraavan vuoden "engagemangeista".
[75] Esimerkkinä perin vastakkaisista arvosteluista mainittakoon, että Eino Leino (Valvojassa) kirjoitti: Julius Caesar joutui erityisesti päiväjärjestykseen sen mielettömän statistiryminän takia, mitä tähän näytelmään oli tuhlattu. Ulkonainen paraadikomeus oli omiaan tukahduttamaan sisäisen puolen — — Sitä vastoin sanottiin ruotsinkielisessä Euterpessä: Kolmannen näytöksen suuri kansankohtaus teki kenties ennen kaikkea ratkaisevan vaikutelman. Mahtava joukko kohisi kuin meri myrskyssä. Kuvaelma värisi eloisuudesta, ja katsoja sai sen meidän teatterissa ylipäätään niin harvinaisen tunteen, että statistijoukko oli tietoinen siitä, mitä esitettiin. Järjestely tarkotti mahtivaikutusta, loistava ja värillinen oli etusijalla. Ryhmittely saattoi joskus tuntua raskaalta ja väri kirkaisevalta. Mutta eteviä puolia ei suinkaan puuttunut, ja läpikäyvä taiteellinen sävy leimasi kokonaisuuden.
[76] Taikka 165, jos oopperanäytännöt luetaan mukaan.
[77] Hilda Johanna Martin (Pihlajamäki), s. 12/11 1866 Kangasalla, puusepän tytär, ollut vsta 1887 eri teattereissa maaseuduilla, tehnyt opintomatkoja ulkomailla, ollut rva Raa-Winterhjelmin oppilas, tullut Kansallisteatteriin syksyllä 1904, mennyt naimisiin Aapo Pihlajamäen kanssa.
[78] Aapo Pihlajamäki s. 1/6 1861 Kiuruvedellä, puusepän poika, kuusi vuotta Kuopion pataljoonassa soittaja-aliupseerina, toiminut vsta 1887 eri teattereissa näyttelijänä, ohjaajana ja johtajanakin (Kansanteatterissa, Uudessa teatterissa, Maaseututeatterissa, Suomen näyttämössä), tehnyt pari pitempää ulkomaanmatkaa, tullut Kansallisteatteriin syksyllä 1904.
[79] Juhlatoimikunnan jäsenet olivat: rvt vapaaherratar Ida Palmén (puheenjohtaja), Therese Hahl ja Lilli Kajanus, nti Anna Sarlin, sekä hrt A. Jalava, J. Hahl, A. Lindfors, W. Liuksiala ja Y. Weijola.
[80] Kun juhla oli loppunut ja yleisö poistunut, tehtiin magnesiumvalolla kuva, jossa nähdään näyttämöllä sekä Bergbom-sisarukset että heidän ympärillään koko teatteriväki.
[81] Ennen juhlaa he kuitenkin olivat olleet niin levottomia ja hermostuneita, että Emilie varta vasten kävi vapaaherratar Ida Palménin luona ja pyysi, että koko tuumasta luovuttaisiin. Arvatenkaan he eivät aavistaneet, millä hartaudella yleisö ottaisi heidän kunnioittamiseensa osaa.
[82] Bergbomin testamentin kautta tullut lisä rahastoon nousi noin 5,000:een markkaan, joten rahasto hänen kuolinvuotenaan (1906) 31/5 oli jo yli Smk 10,000 ja 30/5 1910 Smk 16,779:03. Ensi kerran annettiin "Kaarlo Bergbomin palkinto" (à 1,000 mk) 4/2 1908 (Larin Kyöstille) ja toisen kerran 16/2 1910 (Kaarlo Atralle).