"Rakas sisar! Teatteriasiat ovat kehittyneet paremmin kuin toivoin, sillä Törnqvist oli paljon tarmokkaampi ja asioihin perehtyneempi kuin aavistinkaan. Hartwig huijasi kauheasti, ja jos olisin ollut yksin, olisi hän puhunut minut pussiin. Mutta Törnqvist oli luja. — — Jaatista seurasi eräs näyttelijä, joka oli riitaantunut [Kaivohuoneella esiintyvän saksalaisen seurueen johtajan] Klossin kanssa ja sentähden palasi Berliniin. Tämä on ollut meille oikea auttaja hädässä. Hän on hankkinut Jaatiselle pääsön teattereihin ja vienyt Törnqvistin toiminimen luokse, joka on parempi kuin Hartwig. — — Finne oli hyvin käyttänyt aikaansa ja tehnyt reippaasti työtä. Olkoon että hänellä on puutteensa, mutta minä pidän hänestä sen palavan rakkauden tähden, jolla hän antautuu tehtäväänsä. — — — Olen aikonut ottaa Probekandidatin [Koeopettajan] ensimäiseksi uudeksi kappaleeksi. Eihän se ole mikään mestariteos, mutta pitää sentään paikkansa. — — Finne ei ollut ihastunut [Rostandin] L'Aiglon draamaan, eikä rva Salokaan, joka myöskin on tullut tänne. Kuumuus Parisissa oli ollut murhaava. — Voin aika hyvin, kylven ja noudatan dieettiä. Kaarlosi."

Ennen kun alamme kertomuksemme syyskauden toimesta, annamme tässä taas luettelon seurueen jäsenistä sekä tietoja heidän palkoistaan:

Adolf Lindfors 5,200:- + l.([47] Rva Katri Rautio 4,200:-
Benj. Leino 4,800:- + l. " Kirsi Suonio 2,600:-
Axel Ahlberg 4,400:- + l. " Olga Salo 2,500:-
Aleksi Rautio 4,200:- " Olga Leino 2,200:-
Knut Weckman 4,100:- + l. " Mimmy Leino 1,900:-
Kaarlo Halme 4,000;- + l. " Hilma Rantanen 1,800:-
Emil Falck 3,000:- Nti Maiju Rängman 2,400:-
Taavi Pesonen 3,000:- " Mimmi Lähteenoja 2,200:-
Iisakki Lattu 2,500:- " Maria Wahlstedt 1,800:-
Oskari Salo 2,500:- " Lilli Högdahl 1,600:-
Hemmo Kallio 2,400:- " Tyyne Finne 1,500:-
Otto Närhi 2,300:- " Alma Auer 1,200:-
Kaarlo Keihäs 2,200:- " Cecilia Silén 1,600:-
Evert Suonio 2,000:- (kuisk.)
Pietari Alpo 1,600:-
Eino Salmela 1,600:-
Uuno Salmela 1,200:-
J. Finne (ohjaaja) 2,600:-

Syyskausi alkoi (26/8) Murtovarkaudella y.m. ennen tunnetuilla näytelmillä. Ensimäinen uusi ohjelma tuli 21/9: K. Halmeen suomentama Otto Benzonin 1-näytöksinen näytelmä Sattumia ja Jalmari Finnen suomentama E. Brieux'n 3-näytöksinen draama Lapsi, edellinen henkevä puhelukohtaus lääkärin ja nuoren tytön välillä, jonka Halme ja rva Rantanen luontevasti esittivät, jälkimäinen aviodraama. Sen jälkeen tuli huomattavampi premiääri: 29/9 näyteltiin näet Santeri Ingmanin 5-näytöksinen historiallinen näytelmä Lahjotusmailla, jolla oli tavallista suurempi menestys, se näet esitettiin 12 kertaa. Yleisön mielenkiinnon kappale herätti vähemmän taiteellisena luomana — sillä tekijä osotti tässäkin että hän lahjoiltaan on kertoja eikä jännittävän näytelmän sommittelija — kuin historiallisena kuvauksena, joka tarjosi jokaisen huomattavissa olevia vertauskohtia nykyisiin oloihin. Lukuisista henkilöistä oli Lindforsin rappiolle joutunut herrasmies, Koironen, luontehikkaimmin esitetty.

Lokakuulta on ensin mainittava, että 10/10 Kiven syntymäpäivänä (jota teatteri ei ennen ollut viettänyt) muistettiin runoilijaa esittämällä Lea, jona ensi kerran ja menestyksellisesti nti Högdahl esiintyi; jälkikappaleet olivat Saimaan rannalla ja Helsingissä uusi laulunäytelmä Uunin takana. — Toinen merkillisempi uutuus ilmestyi ohjelmistoon 19/10, nimittäin Jalmari Hahlin suomentama Gabriele d'Annunzion 4-näytöksinen draama Gioconda, jolla siis kuuluisa italialainen runoilija esitettiin suomalaiselle yleisölle. Syy siihen että kappale ei mennyt enemmän kuin 4 kertaa, oli yhtä hyvin tekijän kuin näyttelijäin, joiden yleensä oli vaikea havainnollisesti esittää sairaloisesti hermostuneita luonteita. Salo oli Settala, Katri Rautio hänen vaimonsa Silvia, nti Rängman Gioconda, Weckman Cosimo Dalbo, Leino mestari Gaddi ja Olga Leino Sironetta. — Tässä kuussa tehtiin pari pikaturneeta, joilla näyteltiin Viipurissa (12/10-14/10) Syteen taikka saveen (josta alempana enemmän) ja Luulosairas sekä Kullervo, kumpikin ohjelma kaksi kertaa, ja Lahdessa (15/10) edellinen ohjelma yhden kerran, sekä Turussa (27/10-29/10) Tukkijoella 3 kertaa.

Syteen taikka saveen oli Santeri Alkion kirjoittama 1-näytöksinen huvinäytelmä, joka Helsingissä esitettiin ensi kerran 2/11, saaden tunnustusta eräistä sattuvasti kuvatuista luonteista. — Syyskauden arvokkain ensi-ilta oli 9/11, jolloin näyteltiin Jalmari Finnen suomentama Goethen murhenäytelmä Egmont. Näyttämöllepano oli kappaleen arvoinen, ja esityskin osotti tunnollista työtä. Halme oli olennoltaan ja näöltään, jollei juuri henkevyydeltään, oivallinen Egmont ja Leino ankaran jylhä Alba; Ahlberg näytteli Wilhelm Vaitolijaa ja Weckman Ferdinandia; vihdoin oli nti Högdahl sangen viehättävä iki-ihanassa Klaaran osassa, joskaan hän ei täydelleen kohonnut tehtävänsä tasalle. Kansankohtauksia oli hartaasti harjotettu, joten ne menivät sujuvasti, vaikkeivät saavuttaneetkaan korkeinta taiteellista loistoa. Yleisön innostuksen nosti huippuunsa loppukohtaus, jonka ihanteellista tunnelmaa Beethovenin musiikki, filharmonisen orkesterin esittämänä, vielä ylensi. Kappale annettiin 9 kertaa, mikä todistaa kunniakasta menestystä. — Marraskuun lopulta mainittakoon, että Talonpojan ritarillisuus silloin uusittiin, ja esiintyi siinä nti Tompuri Santuzzana, näyttäen intohimoisessa osassa odottamatonta voimaa ja varmuutta.

Lauantaina l/12 oli Seurahuoneella suuret arpajaiset Suomalaisen kansakoulun ystävien hyväksi. Ohjelman päänumero oli Mozartin Taikahuilu, jossa esiintyivät rva Adée Leander-Flodin, italialainen laulaja Gandolfi, Taavi Pesonen, nti Alma Auer, nuori laulun harrastaja Ilmari Florell[48] y.m. Sama ooppera esitettiin sitte 3/12 Arkadiankin näyttämöllä suureksi ihastukseksi yleisölle. Kohta sen jälkeen seurasi ensi-ilta (5/12), jolloin näyteltiin B. Leinon suomentama Max Dreyerin 4-näytöksinen näytelmä Koeopettaja. Tämä kuvaus saksalaisesta koulumaailmasta, jossa kirkollis-konservativisen hengen ahdasmielisyys paljastetaan, tarjosi näyttelijöille kiitollisia tehtäviä. Ansiokkaassa esityksessä osallisista mainittakoon Salo — Fritz Heitman, Lindfors — rehtori, Närhi — Störmer, Weckman Benefeldt, Leino — vanha Heitman, rva Olga Leino — Fritzin kihlattu. — Saksalaisen uutuuden jälkeen tuli 12/12, syyskauden viimeisenä, ranskalainenkin, E. Pailleronin 3-näytöksinen huvinäytelmä Hiiri. Sen esittivät Ahlberg, nti Tyyne Finne, rvat Rautio, Suonio, Salo ja Mimmy Leino sujuvasti ja luontevasti, vaikkei kappaleella ollut pysyvää menestystä enemmän kuin edelliselläkään. Sitä suurempaa riemua herätti Charleyn täti uusittuna.

Johtokunnan kokouksessa 10/12 Bergbom ilmotti haluavansa lähteä muutamiksi viikoiksi ulkomaille, osaksi levähtääkseen, osaksi hankkiakseen dekorationeja uutta teatteria varten. Luultavasti matkusti hän yhdessä niitten näyttelijäin kanssa, jotka 17/12 ja 18/12 Pietarissa antoivat kaksi näytäntöä: Uunin takana ja Luulosairas sekä Tukkijoella. Sittemmin hän jatkoi Berliniin, josta hän 30/12 kirjoittaa sisarelleen:

"Aiskyloksen Orestes-trilogia teki unohtumattoman vaikutuksen. Jättiläismäinen runoelma tuli inhimilliseksi, ja vaikka esityksessä paikottain havaittiin liiaksi inhimillistä heikkoutta, oli runouden mahti siksi suuri, että se sai unohtamaan puutteellisuuden. Luonnollisesti näyttelijät, joskin tekivät parastaan, eivät kohonneet runoelman korkeuksiin, mutta Louise Dumont oli kuitenkin traagillisen jalo Klytamnestra ja eräs pieni tuntematon nainen näytteli Elektraa semmoisella tuskan ja kostonhimon voimalla, että hänellä epäilemättä on tulevaisuus avoinna. Vahinko että näyttämöllepano oli niin köyhä ja, mikä on pahempi, niin tyylitön. Suurenmoinen loppu lähenteli sentähden parodiaa."

"Wilbrandtin tekemä Aristofaneksen Lysistratan laitos on sangen sukkela, mutta aivan liiaksi modernisoitu. Kun spartalaisten lähettiläät puhuivat Münchenin murretta erotakseen atenalaisista, oltiin jo hyvä matka Kauniin Helenan parodiamaailmassa."