"Olen nähnyt aika sievän 'Weihnachts-Märchen' (joulusadun). 'Miten pikku Elsa kävi hakemassa Jesuslasta'. Irene Mendelin on saava sen mukailtavakseen. Luonnollisesti vasta ensi jouluksi." — —.

Eräästä myöhemmästä, päiväämättömästä kirjeestä näkyy, että Bergbom oli ajatellut käydä Parisissakin, mutta huomasi hän ajan siksi liian lyhyeksi. Hän oli sairastanut influensaa ja tahtoi parannuttuaan ainoastaan nähdä Björnsonin Yli voimain, ennen kun lähti paluumatkalle.

* * * * *

Tammikuulta, jolloin tavallisina päivinä Kiven muistoksi näyteltiin Kullervo ja Topeliuksen muistoksi Anna Skrifvars ja Saaristossa, on mainittava yksi uusinto nimittäin Elinan surma, jossa nyt Katri Rautio esiintyi Kirsti Fleminginä ja Tyyne Finne Elinana, sekä yksi ohjelmistolle uusi kappale, Shakespearen Loppiaisilta, jolle päähenkilön mukaan oli annettu nimi Viola. Somasti näyttämölle pantuna ja vilkkaasti esitettynä ikiviehättävä huvinäytelmä menestyi hyvin. Tärkeimpien roolien esittäjät olivat: Ahlberg — Orsino herttua, nti Malm — Olivia, nti Högdahl — Viola, Lindfors — Topias Räihä, Kallio — Antreas Kälppäinen, Eino Salmela — hovimestari, Rautio — narri. Viola meni 8 kertaa.

Helmikuulla oli kaksi ensi-iltaa, joista ensimäinen (13/2) oli ehdottomasti merkillisempi. Silloin näyteltiin näet Elvira Willmanin suomentama Guiseppe Giacosan 4-näytöksinen näytelmä Niinkuin lehdet tuulessa. Tämä tosielämästä otettu perhedraama tarjosi näyttelijöillemme verrattomasti otollisempia ja kiitollisempia tehtäviä kuin syksyllä annettu Gioconda, ja samassa määrässä näytteleminenkin oli mieltäkiinnittävämpi. Oivallinen oli nti Högdahl Nennelenä, rva Salo äitipuolena, Weckman Tommy-poikana, Lindfors perheenisänä ja Rautio Massimona. Että kappale voitiin näytellä 7 kertaa, todistaa että se viehätti yleisöä enemmän kuin tavallisesti vieraat, uudenaikaiset kappaleet. Toinen, 4 kertaa esitetty, uutuus oli Pietari Alpon suomentama H. Sudermannin 4-näytöksinen draama Juhannustulet 22/2. Siinä esiintyivät pääosissa Oskari Salo ja Katri Rautio; Leino näytteli preussilaista maalaispatruunaa, Tyyne Finne Trude-neitiä, muita mainitsematta.

Tämän jälkeen tuli sarja kotimaisia alkuteoksia, joista ensimäinen oli Eino Leinon 5-näytöksinen näytelmä prologineen Sota valosta, ensi-ilta 6/3. Teatteri oli pannut paljon työtä tämän Kalevalan ja raamatun ja ties minkä pohjalla rakennetun symbolistisen draaman esittämiseen. Laitokset ja puvut olivat komeat (pedonnaamareita oli tuotettu Berlinistä saakka ja arvattavasti oli Kalevan itsesäihkyvä miekkakin ulkomailta) ja näyttelijätkin puolestaan tekivät mahdollisensa, mutta kaikesta huolimatta oli näytelmän vaikutus sekava niinkuin sen sommittelukin. Esiintyjistä mainittakoon Ahlberg — Väinö, Halme — Ilmarinen, rva Rantanen — Louhi, nti Högdahl — Marjatta, Leino — Ruotus, rva Suonio — Ruoja, Rautio — Tapani reppuri. Vilkkaan fantasian luomana, lyyrillisen lennon kannattama kuvaelmasarja esitettiin 6 kertaa. — Lähinnä seurasi 20/3 ohjelma, joka käsitti 1-näytöksiset kappaleet: Kaarle Halmeen Mestari Garp, Tuokon suomentama Philippe Gillen kirjoittama J. Castén säveltämä operetti Sysikauppiaat ja F. v. Suppén säveltämä Tusina tyttöjä. Mestari Garp, tekijänsä kolmas näyttämöllä esitetty näytelmä, osotti edistystä ja oli sangen vaikuttava. Siinä näet todellisesti kuvattiin päähenkilön (Lindfors) sieluntaistelua, kun hänen tuli ratkaista, kumpi oli uhrattava: oman poikansa onni vai työväen puolesta esitetty palkankorotusvaatimus. Muuten mainittakoon vain että edellisessä operetissa oli Närhi poliisitoimiston sihteeri sekä rva Olga Leino ja Suonio sysikauppiaita. — Lastennäytäntönä annettiin 23/2 Uunin takana ja Lumikki — 13 Jalmari Finnen järjestämää kuvaelmaa Grimmin sadun mukaan. — Kotimaisten uutuuksien joukkoon on myöskin luettava Aleksis Kiven murhenäytelmän katkelma Cansio, joka 27/3 näyteltiin yhden kerran. Tämä aiheutui siitä että Suomalainen kirjailijaliitto oli 23/3 viettänyt ylioppilastalolla runoilijan muistojuhlan, ja oli Jalmari Finne sitä varten harjottanut ennen esittämättömän kappaleen. Koska näyttelevät olivat teatterin jäseniä, on luonnollista että koetettiin Canzion vaikutusta oikealtakin näyttämöltä. Esiintyjistä mainitsemme Salon Canziona, Tyyne Finnen morsiamena, Kallion Claudion palvelijana. — Viimeinen kotimainen alkuteos oli Jalmari Finnen 4-näytöksinen "komediaharjotelma" Juhana herttuan hovissa, ensi kerran 10/4. Vaatimattomasti esiintyvä, muodoltaan runomittainen näytelmä ei tarkottanut historiallisen todellisuuden palauttamista, vaan kuvasi se usean rakastavan parin keskinäisiä tunneseikkailuja ja ristiriitaisia suhteita muinaisen komedian malliin. Esitys oli kyllä reipasta, mutta kappale meni vain kolme kertaa.

Kevätkauden loistavin premiääri tuli kaikkein viimeiseksi — yksi niitä, joita on ollut tapana sanoa virstapatsaiksi näyttämömme edistyksen tiellä. Sofokleen Antigone näyteltiin ensi kerran 17/4. Tri Kaarlo Forsman (Koskimies) oli jo vuosia ennen suomentanut iki-ihanan murhenäytelmän, mutta mitä sen esittämiseen tulee, oli Bergbom odottanut aikaansa. Hienotuntoisen tyylikkäästi näyttämöllepantuna ja kaikella huolella harjotettuna, vieläpä Saint-Saénsin kauniin musiikin säestämänä oli draama melkoiselle osalle yleisöä aavistamaton, syvätunnelmallinen ilmestys antiikkisesta kauneusmaailmasta. Katri Rautio onnistui erittäin hyvin jalona, ylevähenkisenä Antigonena, Axel Ahlberg niinikään Kreonina. Nti Högdahl oli oiva kainona Ismenenä, samoin kuin Leino oli mahtava sokeana Teiresias-tietäjänä; Kallio esiintyi vartijana ja sanansaattajana, Halme Haimonin osassa. Ihastunut yleisö huusi ensi-iltana Bergbominkin esiin ja täytti salongin kaikkiaan 10 kertaa. Lähinnä viimeinen näytäntö oli varta vasten koulunuorisolle tarkotettu, ja viimeinen annettiin alennetuin hinnoin. —

"Antigone oli ihana harjotettavaksi", Bergbom kirjoittaa 2/5 nti Hanna Birkmanille, "ja menee tavalla, joka tuottaa kunniaa teatterille. Rva Rautio on runoelmalta saanut siivet, jotka hän tarvitsee kohotakseen siitä ahtaasta sovinnaisuudesta, joka muuten niin usein sitoo hänet, kun on ylöspäin noustava. Ahlbergillakin on siinä hyvä, jotkut sanovat parhain päivänsä."

Huhtikuun lopulla, samalla aikaa kun Antigonea näyteltiin Helsingissä, tehtiin pikaturnee Tampereelle ja Poriin. Kummassakin kaupungissa annettiin kaksi näytäntöä: Niinkuin lehdet tuulessa ja Juhannustulet. — Työkauden viimeinen näytäntö oli 27/5 (Tukkijoella).

Tänä keväänä oli teatterissa jälleen rettelöitä, jotka osaksi tulivat yleisönkin kuuluville, kun näet niiden johdosta sanomiin ilmestyi kysymyksiä ja selityksiä. Katsoen seikkaperäisen esityksen turhaksi, mainitsemme vain, että rettelöiden aiheena oli kysymys erinäisistä pykälistä näyttelijäin ja teatterin välisissä välikirjoissa sekä siitä että johtokunta oli päättänyt olla uusimatta välikirjaa erään näyttelijättären kanssa. Kun johtokunta oli neuvoskunnan hyväksymällä tavalla myöntynyt muutamiin näyttelijäin vaatimuksiin (esim. että kesäloma oli luettava kesäkuun 1 pstä elokuun 30 pvään), rauha palasi. Ainoastaan osaksi nämä rettelöt olivat syynä siihen, että seurueesta tänä keväänä erosivat: Kaarlo Halme, rva Hilma Rantanen, Uuno Salmela, Pietari Alpo sekä nti Maiju Rängman.