"Armahin. En tiedä mitä minun on sanottava Sakuntalasta uudenaikaisella näyttämöllä. Mieleeni muistui Söderhjelmin sanat murteesta näyttämöllä. Asiantuntijoille se ei riitä, ei-asiantuntijoille se on liikaa, niin ettei sitä ymmärretä. Lyyriikka vaikutti tosin huumaavalla voimalla, niinkuin musiikki. Mutta ratkaiseva ristiriita on kuitenkin liian bramalaisteologinen saadakseen meitä moderneja vakuutetuksi.
"Olen myöskin nähnyt Maeterlinckin Pelléas ja Mélisanden. Se oli minulle yhtä vieras kuin kaikki mitä olen häneltä lukenut. Mutta — emme me hänestä mitenkään pääse. Hän lumoaa ihmisiä tällä hetkellä. Monna Vanna menee jo 140:ntä kertaa Deutsches Theaterissa ja menestyi Tukholmassakin, vaikka kritiikki oli kylmä ja näytteleminen kaikkien arvostelujen mukaan heikkoa. Mutta sittenkin se menestyi.
"Sano Silénille ja pikku rouva Leinolle, että Sarah Bernhardt näyttelee täällä 24-28 toukokuuta, jos tahtovat nähdä häntä. Koti, Fedra, Kamelianainen ja Frou-Frou, siinä hänen ohjelmistonsa. Oletko päättänyt kesästäsi? Tulen yhtä mielelläni Marienbadiin kuin Sodeniin, päätä vain 'wohin'. Ilmoita päätöksesi Alma Birkmanillekin, jos hän tahtoisi tulla mukaan. Noin 20 p. kesäkuuta olen minä valmis ('mobil'). Jopa 15, jos kenties sopisi paremmin. Tapaammeko toisemme Münchenissä?
"Tervehdi Finneä ja sano, että hän luopuu ajattelemasta Mariaa
Magdalasta. Sanoja! sanoja! sanoja! Eikä ainoatakaan syntysanaa.
Akateemillista alusta loppuun. Kaarlo."
Kolmas kirje on Firenzestä ja kirjoitettu helatorstaina (21/5):
"Armahin. Kolme päivää olin Münchenissä, jossa minua paleli, niinkuin ainoastaan Münchenissä on mahdollista. Pelkäsin suorastaan että tulisin sairaaksi, niin kiukkuista siellä oli. Se meni kuitenkin ohi, kun olin saanut alpit taakseni. Käin yhden jotenkin mieltäkiinnittävän [Venetian] Kauppias-näytännön, jossa Possart esiintyi, ja kaksi kertaa la divine Sarah'n. La dame aux camélias ja Phédre. Edellistä katsellessani mietiskelin kumpi oli homehtuneempi, kappale vai esitys, niin pelottavan muinaisaikuisia olivat molemmat; mutta Phédressä Sarah hankki itselleen loistavan korvauksen. Siinä hän yhä vielä oli 'la divine'. Siinä oli hänen plastiikkansa niin ihmeteltävä ja Racinen säkeet virtasivat niin täynnä eloa, että tuntui kuin olisivat samalta päivältä. Myötäesiintyjätkin olivat siinä parempia, sillä de Max, joka on etevä taiteilija, ei ollut mukana Kamelianaisessa. Theseus vainaja — no! peittäkäämme hänet hämärään. Puvut olivat erittäin maalauksellisia, mutta valokuvia ei ollut saatavissa.
"Nyt olen ollut muutamia päiviä Firenzessä. Täysi kesä ja auringonpaistetta juotavana aamuin ja pitkin päivää. Pari teatteri-iltaa on minulla mainittavana, mutta valitettavasti aivan arvottomia ranskalaisia farsseja. Mutta ne näyteltiin italialaisella vauhdilla. Täältä käy tieni Pisaan, Genovaan, Speziaan, jossa viivyn jonkun ajan. Terveisiä kaikille Kaarloltasi.
"J. K. Onko Finne saanut Marian Magdalasta. Postissa oltiin vähän vastahakoisia, kun olin sulkenut paketin lakalla. Sanoivat ettei se pidä, ja jos ristiside aukeaa, niin posti ei ole vastuunalainen. Tyhmästi kyllä en välittänyt varotuksesta, vaan luotin onneeni. Kenties se on pettänyt. Kirjoita Speziaan. Poste restante".
Neljäs kirje on Speziasta. Sen näkee sisällyksestä sekä ilmotuksesta: "Osotteeni on: Italia, Spezia. Albergo d'Italia". Päivämäärää ei ole, mutta nähtävästi se on toukokuun lopulta.
"Rakkahin Sisar. Olen juuri sähköttänyt Sinulle erään ikävän asian johdosta. Lompakkoni, jossa oli passini ja 600 liiraa, varastettiin matkalla Firenzestä Speziaan. Oli alituisia junanvaihdoksia, ja kun Italian rautateillä ei huudeta asemien nimiä, olin melko lailla hermostunut. Muuan hyväntahtoinen herra auttoi minua kaikissa vaihdoksissa, mutta käytti samalla tilaisuutta varastaakseen lompakkoni. Hän katosi tietysti kohta. Minä ilmotin asian asemapäällikölle, mutta hän ei antanut paljoa toivoa. Lupasi kuitenkin ilmottaa asian poliisille.