164 näytäntöä à 1,000 …. 164,000
Valtioapu ……………. 32,000
Kenraalikuvernöörin kautta 4,000
Osakemaksuja …………. 15,500 212,500
Vajaus 27,500
Summa 240,000

Menoja.

Palkat ……….. 98,000
Palkkiot ……… 18,000
Opetus ……….. 8,000
Tekijäpalkkiot … 7,000
Suomennokset ….. 2,000
Kirjasto ……… 3,000
Puvusto ………. 5,000
Dekorationit ….. 5,000
Päiväkustannukset. 20,000
Vuokra ……….. 22,000
Valaistus ja lämpö 21,000
Statistit …….. 6,000
Musiikki ……… 8,000
Ilmotukset ……. 5,000
Huonekaluja …… 2,000
Resetit ………. 6,000
Korkoja ………. 1,000
Kaikenlaisiin …. 3,000
Summa 240,000

Maaliskuulla saatiin tieto, että senaatti oli päättänyt kannattaa anomusta siinä muodossa, että teatterille myönnettäisiin 70,000 mk muuttokustannuksiin ja 30,000 velkojen suorittamiseen, siis kerta kaikkiaan 100,000 mk. Myöhemmin kuultiin, että tämä ehdotus oli korkeimmassa paikassa vahvistettu ja jo ennen näytäntökauden loppua, toukokuulla, saatiin koko mainittu summa nostaakin. Tämä tuntuva apu, lopullinen tulos kahdesti uudistetusta anomuksesta, sai teatterin raha-asiat jälleen tyydyttävälle kannalle; mutta vielä oli ratkaisematta kysymys vuotuisen valtioavun korotuksesta, josta, niinkuin johtokunta oli esittänyt, taidelaitoksen jatkettu toiminta kuitenkin empimättä oli riippuvainen. Se tiesi että teatterin toimeentulo ei edes viimeisenä vuotena, minä Bergbom-sisarukset sitä johtivat, ollut riittävällä valtioavulla turvattu, vaan koitti se onni vasta ensimäisenä näytäntökautena sen jälkeen kun he olivat toimestaan luopuneet! — Tässä on lopuksi merkittävä, että maisteri Ivar Wilskman, joka erityisestä pyynnöstä vielä tänäkin näytäntökautena oli hoitanut teatterin raha-asioita, nyt lopullisesti erosi, ja otettiin hänen sijaansa rahastonhoitajaksi maisteri Reinhold Lagus.

Ennen on kerrottu, että jo avajaisjuhlassa Kansallisteatterin akustiikka huomattiin hyväksi; tänä näytäntökautena saatiin kokea, miten tämä oli omansa vaikuttamaan taidelaitoksen oloihin. Kun näet uusi sali sitä paitse oli avarampi ja kodikkaampi kuin yliopiston juhlasali, jota ennen oli katsottu parhaimmaksi musiikkihuoneeksi, rupesivat laulu- ja soittotaiteilijat siellä pitämään konserttejansa. Niin tekivät syksyllä 1903 rouvat Aino Ackté ja Maikki Järnefelt ja heidän esimerkkiänsä seurasivat muut. Mutta muitakin vieraita veti uusi teatteritalo puoleensa. "Tournée Coquelin ainé" vieraili siellä 9 ja 10 p. lokak., ja maaliskuulla toimeenpani Armas Järnefelt rouvineen siellä sarjan oopperanäytäntöjä, joissa ensi kerran Helsingissä esitettiin kokonainen Wagnerin ooppera, Tannhäuser. Nämä näytännöt, joita varten ei käytetty ainoastaan teatterin huoneustoa vaan myöskin sen dekorationeja ja puvustoa ja joissa yleisö hartaasti kävi, todistivat, että mieltymys oopperaan oli entisellään — eikä kumma, sillä kovin vähän oli Helsingissä sentapaista ollut tarjona Suomalaisen oopperan vaiettua, ja kumminkin oli säveltaide maassamme muutoin kohonnut kerrassaan kukoistavalle kannalle. Eikä näytäntökausi ollut lopussa, kun Armas Järnefelt ja Robert Kajanus jo olivat suunnitelleet kumpikin eri oopperanäytäntösarjan tulevaksi näytäntökaudeksi, anoen edellinen että hän saisi sitä varten vuokrata teatterin helmikuun alusta maaliskuun puoliväliin, sekä jälkimäinen marraskuun lopulta neljä viikkoa eteenpäin. Nämä anomukset — joihin Kajanuksen puolelta vielä liittyi huomautus, että hänen mielestään olisi luonnollista ja asianmukaisinta, että kansallinen näyttämö vastedes niinkuin kerran ennenkin ottaisi ylläpitääkseen oopperankin (samoin kuin Kuninkaallisessa teatterissa Kööpenhaminassa vaihdellen esittäen puhekappaleita ja oopperoita) — saivat johtokunnan periaatteelliselta kannalta käsittelemään kysymystä puhenäyttämön suhteesta niihin lyyrillisen näyttämön elvyttämisyrityksiin, jotka uusi teatteritalo välillisesti oli aiheuttanut. Keskustelu johti siihen yksimieliseen tulokseen, että Kansallisteatterin, huolimatta siitä että oopperanäyttämön perustaminen sen yhteyteen nykyään ei ollut ajateltavissakaan ja pitkiin aikoihin tuskin suotavakaan, kumminkin tuli mahdollisuuden mukaan edistää yksityisten sensuuntaisia yrityksiä. Näin tehden oli sen velvollisuus sentään ensi kädessä pitää puhenäyttämön etuja silmällä. Kansalliselle sivistyselämälle oli puhenäyttämön kehitys kieltämättä lyyrillistä näyttämöä tärkeämpi, ja 1870-luvulta vanhempi polvi vielä hyvin muisti kuinka jälkimäinen, loistavana kaiken maailman lumoojana, oli omansa varjoon saattamaan ja vahingoittamaan edellistä, vakavampaa, rajotetumpaa kuulijakuntaa viehättävää. Siitä johtui ettei johtokunta katsonut mahdolliseksi oopperaa varten luovuttaa teatteria puhenäyttämölle edullisimpina kuukausina, vaan ainoastaan syyskauden ensimäisenä taikka viimeisenä kuukautena sekä kevätkauden kahtena viimeisenä kuukautena. Pääasiassa tämän mukaan vastattiin ylempänä mainituille anojille, että he saisivat käyttää teatteria oopperanäytäntöihinsä, Kajanus marraskuun lopulta jouluun asti ja Järnefelt huhtikuun alusta. Mitä vuokraan tulee, oli se, teatterin vastatessa päiväkustannuksista, oleva 1,000 mk arkipäivä- ja 1,500 pyhäpäiväillasta. Erotuksen perustuksena oli se, että teatteri oli ottanut tavakseen pyhäpäivinä toimeenpanna kaksi näytäntöä, jotka molemmat menetettiin, jos oli oopperanäytäntö.

Teatterin johtokunnan kokoonpanossa tapahtui tänä keväänä se muutos, että Antti Jalava, joka ensi ajoilta viimeiseen saakka oli ollut innokkaimpia miehiä laitoksen johdossa, terveydellisistä syistä pyysi ettei häntä enää valittaisi. Sen johdosta valittiin varsinaisiksi jäseniksi, paitse K. Bergbomia, Eliel Aspelin, B. F. Godenhjelm, O. E. Tudeer ja Santeri Ingman sekä varajäseniksi Emilie Bergbom ja Kaarle Krohn. Uusi johtokunta, joka otti puheenjohtajakseen Aspelinin, päätti antaa Jalavalle, tunnustuksena hänen erinomaisista ansioistaan suomalaiseen näyttämöön nähden, pysyvän vapaalipun teatterin näytäntöihin.

Näytäntöjä annettiin 154[76] ja niissä: 11 kertaa Vasantasena, Onnen Pekan matka; 10 Tukkijoella; 9 Maria Magdalasta; 8 Julius Caesar; 7 Lyyli, Orleansin neitsyt, Avioeron selkkaukset; 6 Kuolema, Pohjalla; 5 Nummisuutarit, Hemming Gad, Hannele. Kesäyön unelma, Oppineita naisia; 4 Regina von Emmeritz, Figaron häät, Jeppe Niilonpoika, Antigone, Rouva Suorasuu, Sisar Beatrice. Blanchette; 3 Herra Valtuusmies, Rhodon valtias, Juhannustulilla, Professori Crampton; 2 Kovan onnen lapsia, Postikonttorissa, Paolo ja Francesca, Vapunpäivänä, Armoton arvostelija; 1 Murtovarkaus, Salamiin kuninkaat, Kylmää vettä, Sirkka.

Näistä 35 kappaleesta oli kotimaisia 12 ja uusia 15 (4 kotimaista).

XXXIII.

Kolmaskymmeneskolmas näytäntökausi, 1904-05.