Mutta kuitenkaan ei huhtikuu mennyt hukkaan tältäkään historialta, sillä sen 30 p. teatteri vietti Kaarlo ja Emilie Bergbomin erojaisjuhlaa, ja muodostui se kaikin puolin merkilliseksi, arvokkaaksi kunnianosotukseksi taidelaitoksen unohtumattomille luojille.[79] Tilaisuutta varten oli toimitettu erityinen, päällyksellä varustettu ohjelmalehti, jossa nähtiin Kaarlon ja Emilien muotokuvia eri ajoilta, kolme kummastakin, sekä Arkadia- ja Kansallisteatterien kuvat. Juhla — päivä oli sunnuntai — oli alkava klo 2 i.p., ja silloin oli näyttämö kasveilla koristettu ja johtajaparin aitio kukitettu oikein ruusumajaksi. Kun juhlavieraat, jotka vaunuilla oli noudettu teatteriin, astuivat aitioonsa, yleisö orkesterin toitottaessa tervehti heitä kättentaputuksilla. Sitten alkoi ohjelman suoritus, ja esitti ensiksi soittokunta, Robert Kajanuksen johtamana, Weberin Noita-ampujan alkusoiton; toiseksi piti professori J. J. Mikkola juhlapuheen, jossa muistiin palautettiin juhlavieraitten suuri elämäntyö ja julkilausuttiin hartaimmat kiitokset ja syvimmät kaipauksen tunteet työmaaltaan poistuville; kolmanneksi lauloivat, Heikki Klemetin johdolla, Ylioppilaskunnan laulajat Porilaisten marssin sekä sekakuoro Paciuksen Suomen laulun ja Sibeliuksen Isänmaalle; neljänneksi näyteltiin Shakespearen Myrskyn viides näytös, jonka eduskuvalliseen merkitykseen jo ennen on viitattu ja jossa Kaarlo nyt näki oman kohtalonsa havainnollistettuna. — Siinä juhlan ensimäinen osasto. Toisen aluksi soitettiin Beethovenin Fidelio-uvertyyri, ja sen jälkeen tuli ohjelman päänumero. Kulissien takaa — josta näyttämön hahmot ja ilmiöt, niinkuin mistäkin salaperäisestä kaikkeuden tyhjentymättömästä varastosta, aina ilmestyvät — esiintyi ikäänkuin taikasauvalla palautettuna toinen toisensa perästä niitä henkilöitä, jotka Bergbom aikoinaan oli yleisölleen näyttänyt. Pitkässä kulkueessa he astuivat esiin, kukin helposti tunnettavana: Esko ja Topias, Aino ja Kullervo, Daniel Hjort ja Katri, Kustaa II Adolf ja Kätchen, Eubulos, Antigone, rva Alving, Reviisori, Shylock, Ariel ja Ferdinando, Hermia, rva Suorasuu, Pernilla ja monta, monta muuta, ja vielä lopuksi näyttämöhahmojen jälkeen kaikki teatteriväki, joka näkymättömänä oli pitkät vuodet ahertanut, ja nyt ensi kerran esiintyi näyttelijäin mukana, näyttämömiehet, vahtimestarit, palveluskunta perheineen, lapsineen — ja ne suuntasivat askeleensa näyttämön yli harmaantuneita sisaruksia kohti, missä nämä istuivat keväisten ruusujen kehyksissä, kukin vuoroonsa kunnioittaakseen heitä kiitollisella kumarruksella. Jean Sibelius oli säveltänyt ja johti itse soittoa, joka säesti kulkueen astuntaa, ja haltioituneena yleisö kättentaputuksilla toiselta puolen tervehti noita tuttuja hahmoja, toiselta yhtyi niiden kunnianosotukseen. Oli kuin olisivat sillä hetkellä menneiden vuosikymmenien taiteellisen työn vaikutelmat vaihtelevine aatteineen ja tunnelmineen nousseet sielujen kätköistä, nousseet ylös ja uudistuneet. Kun sitte kulkue oli järjestynyt ja pysähtynyt taajaksi ryhmäksi näyttämöllä, astui siitä esiin Ida Aalberg ja lausui V. A. Koskimiehen runon — näyttelijäin kiitoksen Kaarlo ja Emilie Bergbomille, ja se oli juhlan huippu. Läsnäolijat sanovat, ettei suuri taiteilijattaremme koskaan ole lausunut kauniimmin, henkevämmin — niin olivat säkeet soineet heleästi, niin olleet puettuina syvän sielunliikutuksen väreihin, eikä silloin
— ollut sitä urosta eikä kassan kantajata, kenen syäntä ei sulannut; itki nuoret, itki vanhat.
Kun vielä rva Aino Ackté oli orkesterin säestäessä laulanut Sibeliuksen "Höstkvällen" (Syysilta), alkoi erityinen, niin sanoaksemme, vapaa ohjelman osa. Luettiin julki eri tahoilta tulleita sähkösanomia ja esiintuotiin yhdistysten ja yksityisten puolelta kukkalaitteita — kaikki kiitollisuuden, kunnioituksen, rakkauden osotteeksi. Samassa mielessä Adolf Lindfors ilmotti, että kansalaisten kesken oli kerätty 2,000 markkaa käytettäväksi avustuksena Suomalaisen teatterin historian aikaansaamiseksi. — Kaunis, sydämellinen juhla päättyi Maamme-lauluun.[80] —
Toukokuun näytännöistä mainitsemme vain seuraavaa. Friedrich Schillerin kuoleman 100-vuotispäivänä (9/5) näyteltiin Wilhelm Tell — ainoa kunnianosotus, millä maassamme suurta runoilijaa sinä päivänä muistettiin; 24/5 esitettiin ainoan kerran J. Hahlin suomentama Marco Pragan 3-näytöksinen näytelmä Halleluja ja 27/5 niinikään ainoan kerran kotimainen alkuteos, Anton Franckin kirjoittama 4-näytöksinen perhenäytelmä Perheen toivo. Saman ajan varsinainen taiteellinen merkitys oli kumminkin (paitse Wilhelm Tell-näytännöissä) Ida Aalbergin vierailuissa. Hän esiintyi näet kolme kertaa Kirsti Fleminginä Elinan Surmassa ja kolme kertaa Reginana, ja siitä johtui, että Kaarlo Bergbomin elämäntyö tuli päättymään Regina von Emmeritzin esittämiseen 29/5, samana päivänä, jolloin Suomen naisyhdistyksen toimesta pystytetty Z. Topeliuksen hautapatsas paljastettiin. Teatterinkin puolesta laskettiin siinä juhlassa seppele patsaan juurelle, ja oli Kaarlo hautausmaalla saapuvilla, mutta ei Emilie — syystä, josta puhumme alempana. Näytännöstä illalla mainittakoon seuraavaa. Se kesti klo 8:sta 1/2 12:een saakka. Teatteri oli täydempi kuin tavallisesti näytäntökauden lopussa. Yleisö seurasi hartaudella näytelmää, jonka pääosat olivat kokeneimmissa käsissä: Regina — Ida Aalberg, Kustaa Aadolf — Axel Ahlberg, Hieronymus — B. Leino, Larsson — Adolf Lindfors. Toisen näytöksen jälkeen Tudeer, Santeri Ingman (Ivalo) ja tämän kirjoittaja menivät näyttämölle, ja ojentaen ruusukimpun Kaarlo Bergbomille eräs meistä lausui johtokunnan puolesta: "Eronhetki avaa sydämet ja suut. Sentähden johtokuntakin nyt tuntee tarpeen lämpimästi kiittää menneen ajan yhteistyöstä. Ylen kallis on meille oleva muisto ajasta, jolloin olemme saaneet olla avustajia, vaikka heikkojakin, siinä suuressa rakennustyössä, jonka alkaja ja mestari Sinä, hyvä ystävämme, olet ollut!" Emilielle, joka ei ollut teatterissa, vietiin jäähyväistervehdys kotia. — Kaarlo oli toimittanut suuren leivosvaraston näyttämölle, mistä auliisti tarjottiin kaikille. Kun näytäntö oli päättynyt, huudettiin ensin näytelmässä esiintyneet esiin, sitte Bergbom. Hänelle annettiin kukkia, ja rva Maila Mikkola painoi hänen päähänsä laakeriseppeleen, ja näyttelijäkunnan kokoonnuttua hänen ympärilleen laulettiin yhteisesti Maamme-laulu, jota ensimäiselle parvelle asettunut torvisoittokunta säesti. Vihdoin huudettiin eroavalle johtajalle 9-kertainen "eläköön!".
* * * * *
Yhtiökokouksessa 24/11 oli esitetty kulunkiarvio vuodeksi 1905-06, joka päättyi 44,000 markan vajaukseen. Sen johdosta päätettiin tarjota 250 uutta osaketta merkittäväksi, jotta siten saataisiin noin 12,000 mk vuotuista yksityistä avustusta kolmeksi vuodeksi eteenpäin, sekä uudistaa anomus korotetusta valtioavusta. Edellisen toimen tulos oli että toivottu määrä osakkeita merkittiin; jälkimäinen päätös toteutettiin helmikuulla, jolloin anottiin että teatterille myönnettäisiin yhteensä 57,000 mkan vuotuinen apu yleisistä varoista, mutta vastausta saatiin kauvan odottaa. Tosin senaatti ei epäillyt puoltaa anomusta, mutta korkeimmasta paikasta tuli myöntymys vasta seuraavana näytäntökautena.
Mitä johtajakysymykseen tulee, ratkaistiin se helmikuulla, niin että tri Jalmari Hahlin kanssa asiasta sopimus tehtiin. Hän suostui näet rupeamaan teatterin johtajaksi yhdeksi vuodeksi, lukien kesäkuun 1 pstä. Ohjaajaksi ja avustajaksi johtajalle otettiin näyttelijä Eino Salmela. Maaliskuulta alkaen Hahl alkoi seurata harjotuksia ja ottaa osaa johtokunnan neuvotteluihin, ja toukokuulla hän teatterin antamalla matkarahalla (2,000 mk) lähti ulkomaille valmistuakseen tehtäväänsä.
Kaikkiaan 155 näytännössä esitettiin: 16 kertaa Prinsessa Ruusunen; 12 Nuoruus ja hulluus; 11 Romeo ja Julia; 8 Daniel Hjort; 6 Pelastus; 5 Nummisuutarit, Tukkijoella, Nuori luotsi: 4 Murtovarkaus, Amalia ystävämme, Lehtolapsi, Makkabealaiset, Kuningas Oidipos, Porvari aatelismiehenä; 3 Kumarrusmatka, Kihlaus, Kuopion takana, Kullervo, Elinan surma, Regina von Emmeritz, Kauppaneuvoksen kuoltua, Kummittelijoita, Perhostaistelu, Pikkuporvareja, Kesäyön unelma, Maria Stuart, Saituri, Sevillan parturi, Orleansin neitsyt, Wilhelm Tell; 2 Lea, Ei voi, Kultainen talja, Viimeinen päivä, Johannes, Jeppe Niilonpoika, 1 Yö ja päivä, Anna Liisa, Lyyli, Perheen toivo, Halleluja, Avioeron selkkaukset, Juhannustulet, Elämä on unelma, Myrsky.
Näistä 45 kappaleesta oli 22 kotimaisia ja 13 uusia (5 kotimaista).