— On sangen ihanaa, sanoin, kun on päässyt kaikesta jännityksestä ja puuhasta ja päättänyt kenen kanssa viettää elämänsä.
— Mitäpä, jos menisin naimisiin jonkun kanssa heistä! sanoi Gertrud ja rypisti otsaansa, niin että pääsisin vähän rauhaan.
— Oletko ehkä rakastunut johonkin heistä, sillä se helpottaisi valintaasi.
— En, en luullakseni, mutta he ovat hirveän sieviä. En luule voivani rakastaa, mutta se kai on samantekevää. Eikö sinun mielestäsi ollut vaikeata mennä Erikille?
— Oi, ei!
— Etkö pyytänyt ajatusaikaa?
— Kyllä, mutta minä en ajatellut.
— Olitko varma, että Erik oli oikea?
— Kyllä, aivan varma. Olinhan rakastunut.
— Huomaan, että minun on paras odottaa ja jatkaa miesrettelöitäni toistaiseksi, sanoi Gertrud alistuvasti.