— Mutta, herra Jumala, Erik, eihän ihmisillä ole tapana varastaa, ja olihan muita, jotka voivat pitää vaaria pankissa.
— Vastuu oli minun!
Käsitin, ettei maksanut vaivaa väittää vastaan siinä kohdin.
— Mutta varas voidaan saada kiinni, sanoin. Epäilläänkö ketään pankissa?
— Ei tiedetä mitään. Mutta jos jätät minut rauhaan, Kam, niin koetan palauttaa muistiini koko viikon ja kaikki näkemäni ihmiset.
Vastasin, että hän saisi olla rauhassa, mutta ensin täytyi hänen syödä päivällistä. Ei sen vuoksi tietystikään, että se maistuisi, mutta siksi, että aivot tarvitsivat polttoainetta toimiakseen. Tuskin oli Matilda verrattoman hienotunteisesti tarjoillut liemiruo'an, kun puhelin soi.
Erik ja minä nousimme samalla kertaa, lujasti päättäneinä ennättää ennen toistaan, mutta Matilda oli meitä nopeampi.
— Herrasväki on syömässä, kuulimme hänen sanovan, olkaa hyvä ja soittakaa vähän myöhemmin.
— Se oli ruustinna, sanoi hän.
— Nyt on Aftonbladetin iltapainos tullut, sanoi Erik inhoa ilmaisevin elein. Tahtoisiko Matilda ostaa iltalehdet?