— Kuinka pitkästä ajasta te olette sopineet?
— Puolesta vuodesta aluksi.
— Sitten hän saa jäädä niin kauaksi.
Tämän keskustelun jälkeen panin heti sanomalehteen ilmoituksen piano-oppilaista, mutta en maininnut siitä Erikille.
Ensi pelästyksen mentyä ohi on rohkeuteni taas palannut. Kuten sanon Erikille: voimmehan tehdä työtä, me voimme, jos saamme pysyä terveinä, maksaa kaikki viimeiseen äyriin. Tunnen olevani vireä ja toivorikas. Olin ennen, sen käsitän nyt, huomaamattani saanut tavan tarkoin laskea mitä annoin Erikille ja verrata sitä siihen, mitä sain takaisin. Nyt heitän sikseen tuon tuhman kirjanpidon. Tunnen taas häntä kohtaan tuota vanhaa rajatonta hellyyttä, palvelemisen halua. En pyydä mitään palkkaa, mutta jos tämän onnettomuuden kautta kuitenkin syntyisi se yhteenkuuluvaisuus, jota olen kaivannut, ja minä kävisin hänelle välttämättömäksi, niin ei se olisi tapahtunut turhaan.
Kun on saanut kuorman kannettavakseen, täytyy tehdä itselleen ies, millä sitä kantaisi, jottei menehtyisi sen painosta!
10. Kieltäymys-säästölaatikko.
Toukokuun 24 p:nä.
Eräänä päivänä pyhien edellä olin hajamielinen ja mietin, mihinkä matkalaukkuun pakkaisin tavaramme kauan aijottua Mariefredin matkaa varten. Silloin havaitsin äkkiä, minkälainen pöllöpää olinkaan, eihän tietystikään tullut mitään pääsiäismatkasta. Nyt sain ensi kerran käytännössä toteuttaa päätöksiäni. Kun olin etukäteen omasta ja muiden puolesta järkkymättömästi päättänyt, niin ei nyt ollut muuta tehtävää kuin panna päätös toimeen todella. Menin suoraapäätä lähimpään postikonttoriin ja kirjoitin kirjekortin, peruuttaen huonetilauksen, sekä panin sen kirjelaatikkoon kaikkine toiveineni saada viettää rauhallinen maalaishelluntai Erikin kanssa kahden.
Päivällisaikana, kun olimme istuneet kauan ääneti, jota niin inhoan, sanoin Erikille: — Olen pannut kymmenen kruunua kieltäymys-säästölaatikkoomme. Mariefredin matka olisi tietysti maksanut enemmän, mutta —