— Pitääkö minun kuulla joka kerta, kun menetämme jotakin minun huolimattomuuteni takia, huudahti Erik kiusaantuneena ja työnsi riisivanukkaan luotaan. Tulevaisuus näyttää, hitto vieköön, helvetiltä. Muutoin niin ei sinun tarvitse toimia minun selkäni takana. Sahlgren tuli luokseni tänään ja näytti ilmoitusta pianotunneista ja kysyi olitko se sinä ja arveli, ettei minun pitäisi sallia sinun näännyttää itseäsi työllä. Kuka riivattu on sinulta sitä pyytänyt? Niin, itke nyt lisäksi, niin tulee vieläkin hauskempaa! Miksi tahdoitkin niin itsepintaisesti mennä naimisiin miehen kanssa, jolla on niin huono onni? Ajattelehan mitenkä kävi minun haarakonttorini? Sillä tavoin jatkuu tietysti koko ikäni. Ehkä pankki panee minut vararikkoon, kuka sen tietää? Sitten otetaan kotimme, mitä aijot silloin tehdä? On parasta, että matkustat takaisin Göteporiin.
Minun oli todellakin tullut kyyneleet silmiini, mutta kun hän alkoi puhua niin katkerasti, silloin lakkasin itkemästä, aloin pelätä; tuo vääryys itseään kohtaan ei ollenkaan ollut hänen tapaistaan. Hän, joka aina on ollut jäykkä kuin tärkkikaulus, reipas, levollinen, varma kunnostaan, tulevaisuudestaan.
— Älä puhu mitään tuhmuuksia, ole hyvä, sanoin kiivaasti. Tämä on tapahtunut sen vuoksi, jotta oikein saat näyttää mihinkä kelpaat. Sinä olet tietysti yhtä tarmokas kuin aina olet ollut, vaikka sinua onkin kohdannut onnettomuus.
— Mistä sinä oikeastaan tiedät kuinka tarmokas minä olen ollut?
— No, mutta Erik!
Hän katsahti sivumennen minuun olkansa takaa.
— Häijy ja ilkeä sinua kohtaan olen myöskin, hän sanoi, mutta tahdon huomauttaa sinulle, etten kärsi itseänikään.
— Jos olisit vähän ystävällisempi minua kohtaan, en voinut olla sanomatta, jos tahtoisit puhella kanssani, kun olet pahoillasi, ja sallia minun lohduttavan itseäsi, niin en välittäisi vähääkään köyhyydestämme.
— Älä ole niin vaatimaton, sanoi hän kärsimättömästi, sinä teet minut hulluksi. Myönnä sen sijaan, että sinun mielestäsi on sangen ikävää istua virasta erotetun miehen kanssa kaupungissa koko helluntai.
— Ei suinkaan, vastasin innokkaasti. Minä oikein nautin ajatellessani sitä kymmentä kruunua, minkä säästämme. Aijon keskittää kaikki huvintunteeni sairaalloiseen karuuteen, Erik. Sillä tavoin täyttyy olemassaoloni nautinnoilla.