— Todellakin, sanoo Jaakko, kun katselee teitä, tekisi mieli uskoa, että luulette voivanne tehdä jotakin hyötyä.
— Minun aikani ei ole sen kalliimpaa, vastaa Maija, kuin että voin uhrata sen, jos on vähänkin mahdollisuutta siihen. Yrittää ja sortua, enempää ei paremmanpuolinen ihminen voi tehdä, sanoo K. J.
Kun kaikki oli tehty matkustin kotiini. Olin vielä kokemuksieni vallassa ja päättäneenä olla enää kiintymättä pikku seikkoihin, katsella vaan elämäni tapahtumia laajanäköisesti — — —.
Mutta kotiin päästyäni tein eriskummallisen havainnon.
Kun tulin kotiin, oli Erik työssään, mutta Matilda oli vastassa. Hän tuntui minusta heti hiukan salaperäiseltä, mutta se tunne hävisi heti purkaessamme säilyketölkkejäni. Olen pannut säilöön pieniä karviaismarjoja, hyötymansikoita, vattuja ja mustikoita sekä muutamia kananpoikia. Maija, joka ei ollenkaan aavistanut kavallustani, on ollut suurenmoisen antelias — mutta kananpojat olivat Jaakon keksintöä.
Mutta kun Matilda oli tarkastanut kaikki, sanoi hän: — Nyt näyttäisin rouvalle jotakin. Ja niin hän vei minut kaasumittarin luo.
— Samana päivänä kun minä lähdin oli kaasumies täällä ja silloin näytti mittari viittä kruunua, sen tiedän erikoisesti, sillä minä olin iloissani ettei se näyttänyt enempää. Kun tulin kotiin, rouva, niin se näytti kuutta. Ja herrahan on ollut merellä.
— Vuotaako putki? kysyin minä hämilläni. Silloin vei Matilda minut kaasukeittiön luo. Sen pohjalla oli suuri kasa palaneita tulitikkuja.
— Olen laskenut hopeat, ennätti hän ennen minua, ja olen tarkastanut liinavaatteet. Täältä ei ole mitään poissa.
— Kuinka asian laita sitten on?