Tällä hetkellä toivoin hänen olevan siellä, missä pippuri kasvaa. Pian tulisi Erik, ja minun täytyi koettaa saavuttaa jonkunlaista mielenmalttia siksi.
— Matildan ei pitäisi niin pian uskoa kaikkea mitä portinvartia sanoo, torjuin minä.
— Portinvartia! Näkeehän sitä jotakin itsekin! On kai rouva nähnyt hänen kulkevan erään nuorenpuolisen naisen kanssa viime talvena?
— Niin, emännän, kyllä! sanoin kärsimättömänä. Eikö Matilda kata pöytää?
— Sen olen jo tehnyt, rouva. Mutta nähkääs, se olikin jonkunlainen varaemäntä, se, tietääkö rouva, sillä se ei ollut hänen rouvansa.
— No, entä sitten? sanoin minä.
— Niin, sitten on ukko antanut hänelle kultasepän myymälän.
— Se ei ollut huonosti, se.'.
— Siltä näyttää. Etenkin kun tämän edellinen sai vain tupakkamyymälän. Mutta vaikka hän saikin kultasepänmyymälän, niin piti hän kauheata elämää sittenkin. Eräänä päivänä kun hän tuli ukon luo, oli siellä uusi, ja nuo kaksi iskivät yhteen. Ukko oli niin peloissaan, kuin olisi nainen ollut hänen oikea rouvansa, niin, paljon enemmänkin, sillä rouvaansa ei hänen tarvitse pelätä.
— Hänen oikean rouvansa? kysyin minä, luonnollisesta vaistosta, eniten kiinnittäen huomiotani oikean rouvan kohtaloon.