— Puolen vuoden kuluttua ja sitten edelleen ei hän enää minua rakastanut. Tiesimme sen kumpikin, mutta me emme koskaan puhuneet siitä. Useita vuosia tunsin aina olevani loukattu, sitten olin välinpitämätön, mutta nyt, ymmärrätkö, nythän minä huomaan aivan selvästi, että minä, joka olin nyrpeä hänelle sen vuoksi, ettei hän rakastanut minua, kuten pidin oikeutenani vaatia, minähän juuri olen tuhlannut hänen elämänsä!
Tämä keskustelu, tuo äkillinen, minulle milloinkaan ennen aavistamattoman ilmituleminen, järkytti mieltäni hirveästi. Äitini, joka huomasi minun kalpenevan ja jäykistyvän, kuten kuollut, riensi katuvaisena panemaan minut vuoteeseen ja tukki ympärilleni kuumia savipulloja.
Mutta nyt on äitinikin kuollut, minulla ei ole ketään, joka lämmittäisi savipullon minulle.
17. Verraton professori.
Heinäkuun 16 p:nä.
Herätessäni seuraavana aamuna tunsin olevani kummallisella tuulella. — Mikä minun on? kysyin itseltäni, jotakin on muuttunut, jotakin tapahtui eilen. Oi, ei, ei! Minä huudahdin tahtomattani, aivankuin pudotessa. Erik kääntyi: Mikä sinun on, lapsukaiseni, kysyi hän ystävällisesti, näitkö unta? — Kyllä, olen peloissani, suojele minua vähän. Ojensin käteni, ja hän tarttui siihen sekä piti siitä kiinni lujasti, aavistaen hiukan, että hän suojeli minua itselleen. Erikin mentyä otin almanakan ja piirsin siihen pienen soman ristin. Istuin kauan ja katselin sitä sekä ihmettelin, koittaisiko elämässäni milloinkaan se päivä, jolloin en enää muistaisi, mitä tuo risti merkitsi.
Matilda häiritsi minua mietteissäni, ja samassa muistin, että yksi asia oli sentään vielä toimittamatta, nimittäin Erikille antamani lupauksen mukaan sanottava Matilda irti ja astuttava hänen paikalleen. Enkä viivytellyt minuuttiakaan, vaan sanoin heti hänelle, ettei meillä ollut varaa pitää häntä kauempaa kuin 1 päivään syyskuuta.
— Ei tietenkään, niin olen arvellut jo kauan, vastasi Matilda hyvin rauhallisesti, olen vain odottanut, että rouva käsittäisi sen itse.
— Mutta luuleeko Matilda voivansa opettaa minut siksi?
— Kyllä, sanoi hän, niin paljon että kelpaa kasöörille.