On monta päivää taivaanrannan taakse jo käynyt, monta kiitänyt yön kultakuoriaista kauas välkkysiivin,

kun syliis kuumaan huikaistuen hiivin. Se kaikki kauas liitänyt on päiväin lailla taivaanrannan taakse.

SYKSYINEN KUU.

Seison värisevänä mustien varjojen keskellä. Ilma on kuin himmeää, sinistä lasia. ja autiolla taivaalla kulkee kuu niin tuskallisen vaikenevana.

Sen säteet pistävät läpi sydämeni kuin ohuet kylmät miekat. Kaikki ilo on sammunut minusta

Ja äkkiä näen säikähtäen, että käteni riippuvat ruumiistani niin kylminä, kylminä ja täynnä kuolleita lehtiä.

YRJÖ JYLHÄ: PAINAJAISUNTA

Ne löivät mun kahlerautoihin kuin murhaajan vaarallisimman, ja kytkivät lyijyliiveihin hävittääksensä vastustusvimman.

Yöt päivät käsiä vääntelin,
purin hampaani hajalle rautaan.
Pian kauhusta suunnilta huomasin:
elävält' olin heitetty hautaan.