Väsyneitä silmiäsi suutelen.
Ihmeellinen humina soi sielustani.
On ilta kuulas niinkuin kuvastin,
vain liukuu pilvi himmeä nyt ohi ikkunani.
Taivaallista heijastusta kaikki on. Hengestä ja hyvyydestä juonut on rakkauteni itsellensä jumalkirkkauden. Ja sydämeni ajatukset putoavat laill' aukeavan, lumipuhtaan kukinnon sun ylitsesi, nukahtanut armas.
USKOLLISUUS
Sieluni on kylä hiljainen. Tummat syreenit sen huntuavat kera tuomien ja pihlajain. Siellä asuu armas viihtyen — kuulee, kuinka lehdet humajavat, sadelintu herää laulahtain.
LAPSI
Sinun poskiesi lähellä viihtyisivät kaikki ujot metsäkukat mielellään. Kiedottuina lumikapaloihin luokses itkien ne ikävöivät. Sinun silmiesi sinessä tahtoisivat kaikki tähdet heijastella itseään — kultaisina sudenkorentoina yllä ikuisuudenvirran suvannon.
AAMU
On varhainen aamuhetki. Kera lapseni havahdan. Sinipunervan pilven retki käy ylitse kukkulan. Puut aamutuulessa huojuu ja latvat ne keinuen nuojuu, sumu valkea hajaantuu. Ja me vaiheilla unen ja valveen ulos katsomme ihanaan talveen — on ensi lumien kuu.
Taas tänään se ihme on uusi, että puoleeni painut noin ja hymyjä pienen suusi kuin vuokkoja poimia voin. Kuin tuuli, mi tuutii puuta, niin armaampi kaikkea muuta minä sinulle olla saan —! Ovat päivät sun luonasi, hento kuin pilvien rauhaisa lento yli ensi lumien maan.