»Oi valtias», soutajat kysyy, »joko laskemme valkaman luo?» Niin kaukaisna katseensa pysyy, ei vastausta hän suo. Vesipisarat airoista siukuu kuin ketju hopeinen. Unen venhe iäti liukuu ohi Elämän rantojen.
II..
MAALISKUU.
Huokui lauha maaliskuu ja taivas vihmoi luntaan. Kaupunki nukkui himmeää untaan.
Pyhää raamattua luin,
kun tähdet täytti taivaan.
Raukenin hiljaa
ihanaan vaivaan.
Ajattelin ystävää,
niin ankaraa, niin hyvää…
Kuuntelin rinnan
kuohua syvää.
Huokui lauha maaliskuu ja taivas vihmoi luntaan. Kaupunki nukkui himmeää untaan.
ESIKEVÄT.
Talitiaisen metallihelke läpi sulavan vaahterapuiston soi. On rintani onnea täynnä, jota kielin en kertoa voi.
On rintani sinua täynnä, joka silmikoivien laulujen maan siniusvaisen minulle näytit, mihin kanssasi lähteä saan.