Hän pylväiden varjossa kulkee,
ja huntunsa hiljaa häilyvät.
Sinitummat silmät on hällä,
kädet hienot, lempeät.
Miten aamuni tuoksuvatkaan,
miten iltani hiutuvat hurmioon!
Hänen sielullensa ma haastan,
sen värinän kuullut oon. —
Yli Välimeren siintojen kerta ui laivani Tripoliin valkamaan, ja ma uskollisuuteni palkan hänen huuliltansa saan.
TRUBADUURILAULU.
Donna, kirsikankukkien aikaan olivat tunteenne lempeämmät. Alta vihreän samettihilkan ruskeat silmänne hymyilivät.
Valkeiden kirsikankukkien aikaan
lähditte lehtohon käyskelemään
aivan ilman aikojanne,
seurana neittä ei yhtäkään.
Valkeiden kirsikankukkien aikaan
heititte silkinkirjailutyön.
Syyttä suotta kynttilä paloi
ikkunassanne halki yön.
Valkeiden kirsikankukkien aikaan
suostuitte laulajan suuteloon.
Nytpä ilkutte neitoinenne.
Kuinka ansainnut sen oon?
Donna, kirsikankukkien aikaan
olivat tunteenne lempeämmät.
Alta vihreän samettihilkan
ruskeat silmänne hymyilivät.