KEVÄTHÄMÄRÄ.
Ui sateen henki yllä kaupungin, ja lyhdyt kuni silmät hunnun takaa niin salamyhkäisinä hehkuvat.
Ja puussa laulaa näkymätön lintu.
On arka mutta kiihkeä sen ääni
kuin ensimmäinen, värähtävä nuoruus.
Ja maailmani kesken ihmisten on aavistavan hiljainen ja yksinäinen. Mun hyvä on: se nöyrä onni, jota pyysin, nyt kypsyy salaa sydämessäni.
Ui sateen henki yllä kaupungin.
LAULU KAUKAISESTA RAKKAUDESTA.
BLAYAN PRINSSI.
Moni donna kaunis ja nuori ois mulle tuhlannut viehkeyttään, mut en haaveen taivaita nähnyt ma heidän silmissään.
Vain laulu kaukaisen lemmen
soi sydämessäni päivin, öin.
On alla vieraiden tähtein
hän, jota ikävöin.
Hänen valkea kaupunkinsa
kuin lintu kylpee vaahdossa veen.
Näen rannalla huojuvat palmut
ja linnan torneineen.