Tuhat vaimoa haaremissas on kaunista, kiemailevaa. Mua kaipaat hetken leluksi vain, millä ikävääs haihduttaa. Mut vaikka parvessa neitoin olen halvin, mitättömin, on puhdas lempeni liian kallis kaliifin linnaankin!
V
Minä koraanin lausetta silkkiin nyt kirjailen viheriään. Voi häntä, ken enää armastaan ei kohtaa eläissään! Sen poskilta punaiset valmut pian haaltuu, varisee, pois hiusten kimmel katoaa, säde silmäin himmenee.
Yks ajatus mieltäni vainoo, en rauhaa siltä saa: hänen omansa olla voisin nyt, hänen luonansa asustaa. Oi Allah, ankarasti et takana kuoleman mua tuominne, jos rintahain ma tikarin painallan!
YÖ KEITAALLA.
Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat.
Punaisin liekein leimuaa nuotion palo.
Jalkaisi juuressa uskollisna ma valvon,
telttas on minulle armahin asuintalo.
Kaivolta hiljaa kamelin kellot soivat.
Muistatko kangastuksen kaupunkia?
Kuin sen korkeat minareetit hohti,
hartain kaipuin kohoten taivahalle,
niin minun sieluni halaa sinua kohti.
Muistatko kangastuksen kaupunkia?
Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu.
Kylmä on yö, mutta poveni polttavan kuuma.
Hengitä oliivintummilta kasvoiltani
suloisimpain yrttien tuoksu ja huuma!
Laulaa palmujen latvoissa tuulen humu.
OI SULAMITH, ON PÄIVÄT HÄMÄRTÄYNEET.
Oi Sulamith, on päivät hämärtäyneet ja tippuu kypressien kyyneleet. Sun liljas sateen alla väsyneihin ja kylmiin unelmiin on vaipuneet. Oi Sulamith, on päivät hämärtäyneet.