"Kuinka niin? Mitä pahaa siinä on, että neiti Thomas on mielestäni sievä? Ja sellainen hän on suuressa määrässä. Kun hän laulaa tahi näyttelee, on hän aivan vastustamatonkin. Hän tanssii ihastuttavasti ja pukeutuu kuin paras muotinukke, mutta minusta hän on liiaksi grand dame. Tuskin kahdeksantoistavuotias ja niin vietävän koketti."
"Hyi, hyi!" Barbro polki jalkaa. Nyt hän oli niin vihainen, että silmät säkenöivät. "Sonja on minun kaikkein parhain ystäväni, ja te teette hävyttömästi — juuri te — puhuessanne hänestä tuolla tavalla."
"Siksi, että hän on teidän ystävänne", pisteli kandidaatti.
"Eipäs, vaan siksi, että — ah, sen kai tiedätte itsekin, Uno Freide!"
Kandidaatti nauroi poikamaisesti.
"Nyt voisin maksaa teille samalla mitalla, Gladys Svensson, mutta näyttää siltä, että te haluatte hyökätä minun kimppuuni, ja minä pelkään, että tulen voitetuksi; senvuoksi lienee parasta, että tunnustan olevani keikarin ja herra luutnantti Uno Freiden yhtä vuotta nuorempi ja perin vaatimaton veli, Urban Freide, joka tutkiskelee vanhan Justitia-rouvan ryppyisiä kasvoja ja kantaäidin periaatteita ja jota sitäpaitsi huvittaa kaikki, mitä taivaan ja maan välillä on, siihen luettuna, mutta ei minään pääasiana Sonja Thomas."
Barbro otti hyvin hitaasti kirjan lattialta. Aivan ihmeellisen vaikutuksen teki tämä selitys, joka oli ilvehtivä ja kuitenkin hyväntahtoinen. Nyt olisi kaikki voinut olla niin hyvin kuin suinkin olla voi ja hän varma siitä, ettei millään tavoin asetu Sonjan etujen tielle, mutta samassa hän yht'äkkiä häpesi äskeistä kiivauttaan ja tunsi jonkunlaista nöyryytystä. Olihan aivan luonnollista, että se, joka hänestä hiukan välitti, oli tuo "perin vaatimaton veli" eikä Sonjan ihailija. Se pisti Babin tyttöylpeyttä, sillä olihan häntä salaisesti huvittanut juuri se seikka, että henkilö, joka Sonjan mielestä oli kyllin arvokas mielitietyksi, oli edes rahtusen verran ajatellut häntäkin, kovaonnista Babia. Sonjan mielestä oli Uno Freidellä ollut hieman liian leveä suu. Tällä taas oli aivan liian leveä.
"Miksi olette niin hiljaa, neiti?"
"Minäkö — ei ole mitään puhumista."
"Näyttää kuitenkin siltä, että päänne on täynnä ajatuksia. Mitä aiotte tehdä Lundissa?"