Siinäkin oli Minka voittamaton. Hän kapusi keveästi ja ketterästi kuin pieni apina.
"Nyt minä on kaksi hehtaari karamelli", sanoi hän keikkumisen päätyttyä.
"Eipäs, sellaista sopimusta ei tehty", intti Barbro.
"Minä niin ajatteli."
"Ei kiitos, tämä viimeinen oli vain huvin vuoksi."
"Minä aina ajattele voitto", sanoi Minka hyvin pahoillaan.
Barbro silmäili hämmästyneenä pientä olentoa tulipunaisessa silkkipuserossa. Kaiveliko hänen mieltään tosiaankin se, että oli menettänyt muutamia namuspaloja? Barbro puolestaan ei ollut paha herkuttelija, vaikkakin hän piti makeisista, kun niitä tarjottiin, mutta hän ei nauttinut ahmimalla. Sensijaan näytti Minkan koko olento palavan himosta saada luvattu hehto.
"Minun puolestani sen kyllä saat", sanoi Barbro. Ja kun kello samassa löi kymmenen, keskeytti hän Minkan tuotapikaa alkaman villin riemuhypyn sanomalla leikillisesti: "Hyvää yötä, pikku sokerirotta!"
III
Päivänpilkkeet.