"Niin. Oletteko lukenut hänen teoksiaan?"
"Olen kyllä. Heine ja Jacobsen ja Levertin olivat minun uskollisia ritarejani pitkän aikaa, mutta sitten oli minulla muuan hyvä ystävä, joka vieroitti minut heistä, ettei minusta tulisi kirjallisesti vähäveristä, kuten hän sanoi. Ja niin minä aloin tutkia muistelmakirjailijoita. En ole sentään ehtinyt vielä sen pitemmälle, kuin että kaikki lukeminen huvittaa minua."
Hän hymyili yht'aikaa sekä terhakasti että puolustellen.
"Vai niin, teillä on hyvä ystävä, joka on pätevä ohjaamaan teidän makuaistianne."
Barbro lennähti tulipunaiseksi. Ei ole ensinkään totta, että Krapu on ukon näköinen, niinkuin toverit väittävät. Voi, jospa vain tohtori olisi ollut tuona ohjaajana! Hän tunsi olevansa yhtä hämmentyneen kiitollinen kuin silloinkin, kun kaljupäinen parooni oli puhunut tunteistaan, mutta tohtori oli sentään säälittävämpi, ja sentähden hän sanoi innokkaasti:
"Niin, se on eräs tuttava poika siltä ajalta, kun olin pieni, ja me olemme melkein sisaruksia, minä en voisi milloinkaan pitää häntä sellaisena — kuin muita, jotka tunnen."
Tohtori hengitti syvään. Miksi Barbro oli niin kärkäs puhumaan tästä?
Tohtori ei tosin luullut itsestään mitään erikoista, mutta — mutta
Barbro aivan varmaan toivoi hänen saavan tietää, ettei hän ollut
sidottu tuohon "poikaan".
Tohtori kysyi epäröiden:
"Kuinka aiotte järjestää lukunne talvella, neiti Berting? Jos teillä on aikaa itsenäiseen opiskeluun, voisin minä mielelläni avustaa joillakuilla neuvoilla."
"Kiitos, niitä tulen varmasti käyttämään hyväkseni. Joululuvan aikana ei minulla ensinkään tule olemaan niin paljon työtä — kaikesta."