"Babi hyvä! Kuolema on säälivämpi kuin elämä."
Barbro nosti äkkiä silmänsä. Kuinka kalpea Holger oli! Hänen rehevillä kasvoillaan kuvastui kummallinen, syvä ja valtava totisuus.
"Sitä sinä et tarkoita", nyyhki Barbro, "ei mikään ole kamalampaa ja kauheampaa kuin kuolema".
Holger ei vastannut, veti hänet vain pois salista pitäen yhä kättään hänen hartioittensa ympärillä. Mutta kun he olivat tulleet pitkään käytävään, siinsi etäällä jotakin lepattavaa valkeaa, mikä tuli nopeasti heitä vastaan. Silloin Barbro kuivasi nopeasti kyyneleensä ja irroittautui Holgerin pitelystä.
Kohta senjälkeen hän esitteli: "Lapsuudenystäväni, kandidaatti Boye — kandidaatti Törner." Herrat kumarsivat toisilleen ja vaihtoivat muutamia sisällöttömiä sanoja. Sitten kandidaatti Törner hyvästeli.
"Milloin tapaan teidät uudestaan?" kysyi hän Barbrolta.
"En tiedä."
Barbrolla ei ollut mitään lisäämistä, mutta Holger ei tuntenut tällä hetkellä Barbroa. Tämä antoi kandidaatin pidellä hänen kättään eikä näkynyt huomaavan, että saapuvilla oli kolmas, tosin "vain Holger Boye", mutta kuitenkin näkijä.
Saattaessaan Barbroa kotiin Holger kysyi:
"Onko Törner vanha tuttavasi?"